torstai 1. toukokuuta 2014

Lars Huldén: Ei tähtiä tänä yönä, sir

Minulle uusi tuttavuus Lars Huldén on kirjoittanut näppärän ja haikean paketin runoja. Runot kertovat vanhuudesta, kuolemasta ja tottakai rakkaudesta. Runot kertovat iäkkään ihmisen kehon kasaan painumisesta, rakkausmuistoista ja vanhan miehen ongelmista portaita käytettäessä.

Runoista on melko vaikeaa blogata kovin pitkästi, mutta on minulla jokunen sana sanottavana. Ensinnäkin, pidin Huldénin omintakeisesta kirjoitustyylistä. Aluksi ihmettelin runojen lopuista löytyviä suoranaisia huudahduksia, mutta sitten ymmärsin niiden mahtavuuden. Huldén ei yritä olla viisas, taiteellinen tai häkellyttävä, hän on. Välillä Huldén tuntuu laskevan leikkiä, seuraavassa hetkessä kuolema on lähellä ja pian paneudutaan arkisiin ongelmiin. Lukiessani runoja kuulin selvästi päässäni vanhan miehen äänen, näin hänen eleensä ja ilmeensä runoa lausuessaan. Missä hän oli, mitä hän koki.

Huldén kirjoittaa kovin tarkkanäköisesti ja ironisesti. Teos ei maalaile vanhuksen elämää synkemmäksi tai valoisammaksi. Hänen maanläheisyytensä kirjoituksissaan paikoitellen jopa hätkähdyttivät minua. En epäillyt Huldénin sanoja hetkeäkään. Toki Huldén myös kirjoittaa suuria sanoja ja käyttää erilaisia kielikuvia. Kielikuvien avulla Huldén viittaa lukijalle viisautta, joista ammennan uutta seuraavalla lukukerralla. Hieno ja kaunis työ myös suomentaja Pentti Saavitsalta!

Ei tähtiä tänä yönä, sir sopi teemansa vuoksi juuri hyvin luettavaksi tähän hetkeen, kun olen ensimmäisessä harjoittelussani vanhusten parissa. Kirja näyttää vanhuuden onnen ja surun, valon sekä sen tähdettömän taivaan.

Kustantamo: Siltala
Sivumäärä: 101
Suomentanut: Pentti Saaritsa
Kansi: Anders Carpelan


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)