lauantai 10. toukokuuta 2014

Lena Muhina: Piirityspäiväkirja

Piirityspäiväkirja on 16-vuotiaan Lena Muhinan koskettava päiväkirja vuoden ajalta toukokuulta 1941, vuoteen 1942. Lena aloitti päiväkirjansa kirjoittamisen vain neljää kuukautta ennen Leningradin piirittämistä (jossa hän siis asui). Kirjan alussa Lena kokeekin tavallisia nuoren tytön pohdintoja koenumeroista ja luokan pojista. Piirityksen alettua päiväkirjan sävy muuttuu vakavammaksi ja sivut pohtivat toisensa jälkeen ruoan riittävyyttä. Jälleen kerran syntyi ainutlaatuinen todiste, miltä sota siviileistä tuntui.

Oli kiinnostavaa lukea toisesta maailmansodasta venäläisen tytön silmin. Tyttö, joka ei ollut juutalainen, homo tai kehitysvammainen, mutta asui vain väärässä kaupungissa. Lena kirjoittaa pommitusten paniikin, mutta lopulta myös kaupunkilaisten tottumusten jylinään. 

Lena kirjoittaa hyvin pikkutarkasti ja kuvailee asioita hyvin romaanimaisesti. Kansiliepeessä kerrotaan päiväkirjan löytyneen, mutta silti kuvittelen Lenan odottaneen saavansa päiväkirjansa julkaistuksi. Välillä tunsin, että Lena tietää enemmän sodan ja piirityksen kuvioista kuin muut, mutta voi olla että tieto kulki myös tuolloin hyvin ja nopeasti. Ehkä tämän vuoksi aluksi kyseenalaistin päiväkirjan aitoutta, mutta sodan edetessä Lenastakin tulee epävarma. Hän odottaa hartaasti leipäannoksen nostoa, hän näkee äitinsä riutuvan pois, hän seisoo jonoissa päiviä turhaan. Tätä ei voi lukea tunteettomana. Kun Lena kertoo kupongeilla saatavien ruoka-annosten pienenevän, myös lukija vaipuu epätoivoon. Vaikka kirjan takakansi kertookin Lenan selviävän, päiväkirja loppuu "kesken". Onneksi tutkijat näkivät vaivaa ja saivat tietää mitä Lenalle tapahtui. Ennen kaikkea olisin halunnut tietää, miksi päiväkirja loppuu juuri tuohon kohtaan. 

Vaikka Piirityspäiväkirja on vaikuttava, koin sen kanssa myös tylsiäkin hetkiä. Päiväkirjaa edelsi professori Markku Kangaspuron tiivistelmä Leningradin piirityksestä, mutta silti on melko vaikeaa hypätä toisen elämään mukaan yhtäkkiä päiväkirjan sivuilta. Keitä nämä henkilöt ovat? Mistä on kyse? Kirjan loppupuolelta löytyikin hieno selonteko erilaisista Lenan käyttämistä sanoista. Tämän hyödyntäminen Piirityspäiväkirjaa lukiessa on ihan pakollista. Kirjan sävy muuttui oleellisesti loppupuolella, kun Lena päättää aloittaa kirjoittamisen itsestään kolmannessa persoonassa. Jotta päiväkirjasta tulisi romaanimaisempi ja myöhemmin helpommin luettava. Valitettavasti Lena, kirja kadotti tuossa vaihdossa tunteensa. Vahingossa tai tahallaan joihinkin kappaleihin eksyy kuitenkin ensimmäisessä persoonassa kirjoitettuja lauseita. 

Piirityspäiväkirja ei muuttanut elämääni kuten Anne Frankin päiväkirja, mutta vaikutuksen tämäkin teki.

Kustantamo: Bazar
Sivumäärä: 291
Suomentanut: Pauli Tapio
Kansi: Carina Holtmon

10 kommenttia:

  1. En tiennytkään, että tämä on siis ihan oikeasti jonkun päiväkirja! Se tietenkin lisää kirjan kiinnostavuutta, vaikka itse tuskin tulenkaan lukeneeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Palautti taas vähän maan pinnalle, että mistä itse tuleekaan ruikuttaneeksi päivittäin..

      Poista
  2. Miten tää eros Anne Frankin päiväkirjasta? Miksi Anne Frankin on parempi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annehan joutui juutalaisena piilottelemaan salaisessa siivessä kahden vuoden ajan. Lena eli Leningradissa (kävi koulussa, töissä), joka oli piiritetty. Annen päiväkirjassa tuli myös hienosti esille salaisessa siivessä asuvien suhteet toisiinsa esille.

      Anne Frankin päiväkirja oli parempi, koska koen sillä olevan vahva tunneside minuun. Sain sen 12-vuotiaana äidiltäni ja se oli ensimmäinen toisesta maailmansodasta kertova kirja, jonka luin. Ja koin Piirityspäiväkirjan yksitoikkoisemmaksi, Annella oli jatkuvasti joku kina äitinsä kanssa yms, josta kirjoittaa. Myös ajatus elämisestä yhdessä huoneistossa monen ihmisen kanssa vailla päivän valoa on hyvin kammottava ja kiinnostava.

      Kiva, kun kysyit näitä! :)

      Poista
    2. Aivan aivan! Tekisi mieli lukea Anne Frankin päiväkirja vielä kertaalleen uudelleen, tosin on se edelleen tuossa kirjahyllyssä kesken kun oon aloittanut sen uudestaan joskus viime vuoden syksyllä tai kesällä kun löysin sen omakseni. Tuo Piirityspäiväkirja kuulostaa myös kiinnostavalta.

      :---)

      Poista
    3. Katarina, sun on luettava se loppuun että voidaan keskustella kirjasta!! :)

      Poista
  3. Ihan pari päivää sitten mietinkin, että kuka olikaan se venäläisten Anne Frankiksi tituleerattu päiväkirjankirjoittaja. No nyt tiedän sen olleen Lena Muhina! Kirja kiinnostaisi kyllä, sillä Anne Frankin päiväkirja teki aikoinaan vaikutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, en tiennyt että tällä on sellainen maine :D
      Minulla kesti tämän lukemisessa yllättävän kauan, mutta suosittelen :) Jo ihan sen takia, että kirjan luettuani katsoin aivan uusin silmin omaa jääkaappiani...

      Poista
    2. Anni, minä vedin tämän yhtä putkea! Hirveän vaikuttava dokumentti, jossa ei mitään fiktiota ollenkaan. Kuvittele: Minun äitini oli pieni tyttö ja asui Valkjärvellä ja hän näki heidän kotinsa ikkunasta iltaisin Pietarin valot ja he rukoilivat siskonsa kanssa, että kaupungin lapset selviäisivät. Se oli öisin kuulemma kuin tulimeri koko Pietari, sillä yöpommituksia, palopommeja, mitä kaikkea.

      Minua häiritsee se, että Anne Frankin isä on poistanut osia Annen päiväkirjasta. Mutta on se silti vaikuttava.

      Poista
    3. Kiitos Leena, kun jaoit äitisi muiston kanssani :) Vetää todella hiljaiseksi...

      Hmm, eikö päiväkirja palautettu jossain kohtaa alkuperäiseksi? Olen ainakin kuvitellut, että minulla on kokonainen päiväkirja... Koskakohan se on painettu...

      Poista

Kiitos kommentista! :)