sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus

Luimme lukupiirissä tällä kertaa uusinta Nobel-voittajaa Munroa. Emme oikein tienneet mistä Munron kokoelmasta olisi hyvä aloittaa, mutta kirjakaupassa vertailua tehtäessä Viha, ystävyys, rakkaus kuulosti kaikkein positiivisimmalta kirjalta. Viha, ystävyys, rakkaus lupaa nimittäin yhdeksän novellia, joissa henkilöt kohtaavat jonkin odottamattoman tai poikkeuksellisen käänteen elämässään. Käänteet tuovat henkilöiden elämiin valoa, positiivista sävyä, ripauksen potkua. En ala eritellä sen kummemmin eri novellien tapahtumia, koska takakannessa oli mainittu muutama, enkä itse voinut olla silmäilemättä siellä kertookohan tämä nyt tästä novellista ja koskakohan tämä novelli tulee. Paras olla siis tietämättä mitään tai tietää kaikista jotain :D

Kaiken kaikkiaan todella hieno ensitapaaminen Munron kanssa! Teksti on melko eleetöntä, mutta kiinnittää ehdottomasti huomion. Munro ei tunnu jaarittelevan, mutta silti hän on tarkka. Olen hyvin vaikuttunut millaisen tunnelman, Munro on onnistunut luomaan novelli toisensa jälkeen kirjan sivuille. Osa novelleista tuntui olevan jo vangitsevia, mikä ei päästänyt otteestaan ennen kuin kertomus oli loppu.

Novellit olivat pitkiä, mutta ne luki helposti kerralla pitkästymättä. Minulla tuli vähän kiire tämän lukupiirikirjan kanssa (no, koskapa ei tulisi), ja huomasin kirjan puolessa välissä ettei Munrolle sovi hoppu. Viha, ystävyys, rakkaus on rakennettu niin yhden ja ainoan teeman ympärille, että novellien hotkiminen tietää vain pään sekaisin menemistä. Osa novelleista on tällä hetkellä pääni sisällä yhtä puuroa, en millään erota niitä toisistaan. Lisäksi edellisen novellin loputtua, minulla kului todella kauan ennen kuin pääsin seuraavaan sisälle! Tuumimmekin lukupiirissä, että Munroa pitäisi lukea silloin tällöin toisen kirjan rinnalla, yksi novelli kerrallaan. Nauttia Munron koruttomuudesta ja taidoista.

Kokoelman teemasta haluan sanoa, että se ei ollut missään nimessä niin valoisa kuin kuvittelin! Elämään valoa tuovat asiat voivat olla kuitenkin katkeria, synkkiä, karuja, ilkeitäkin. Mutta Munro on kirjoittanut kaiken hyvin inhimilliseksi ja elämänmakuiseksi. Munron kertomukset ovat hyvin harkittuja, ja suosittelen niitä ehdottomasti novellikammoisille!

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 398
Suomentanut: Kristiina Rikman
Kansi: ?


2 kommenttia:

  1. Inhottavaa, kun kirjasta ei löytynyt kannen tekijää! Se on meinaan upea.

    Tämä oli kyllä huomattavasti aiheiltaan vaikeampi kuin mitä odotti, mutta silti aivan loistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, en osaa sanoa pidänkö kannesta vai en :D Onhan siinä kirjan tummempaa henkeä näkyvillä, mutta esimerkiksi siinä toisessa vaihtoehdossamme (Hyvän naisen rakkaus) oli paljon hienompi kansi minun mielestäni!

      Poista

Kiitos kommentista! :)