keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Bo Carpelan: Kulkeva varjo

Eletään 1800-luvun loppua pienessä rantakaupungissa. Kirja alkaa siitä, kun miehiä ilahduttavaa ammattia harjoittanut nuori nainen Anna Pers löydetään kuristettuna. Vaikka naisen maine ei ole kaupunkilaisten silmissä paras mahdollinen, hänen seurassaan viihtyivät kaupungin tärkeät miehet ja tavalliset työläisetkin. Kulkeva varjo ratkaisee Persin kuoleman arvoituksen, mutta keskittyy mysteerin lisäksi kaupunkilaisten suhteisiin ja tunteisiin.

Ensimmäinen Carpelanini oli minulle onnistunut. Hätkähdin aluksi, kun huomasin kirjan keskiarvon olevan Goodreadsissa melko huonot 2,5! Ajattelin, että tämä kirja on siis joko hyvä tai huono kirja aloittaa (hyvä sikäli, että tulevat kirjat tulevat olemaan parempia tai huono, jos kirja ei ole tyypillistä Carpelania). Vaikka kirjaa mainostettiin takakannessa dekkariksi (mitä se ei ole), en odottanut kirjalta sen kummempaa jännitystä. Odotukseni ja tulkintani takakannesta tekivät sen, ettei pettymystä aiheutunut lukiessa :)

Mielestäni Kulkeva varjo on huippu! En voi edes uskoa miten upeaa kieltä Carpelan on pystynyt kynästään luomaan ja suomentaja jäljentämään sen suomeksi! Yksi asia tosin toistui jatkuvasti (lieneekö Carpelanin tavaramerkki?) : Hän kuvaili asioita todella pitkästi, etsi koko ajan uutta keinoa toistaa sama asia samaan virkkeeseen, mutta eri sanoin. En ole oikein varma ihastuinko vai ärsyynnyinkö siitä...

Mutta minkä elämyksen tämä kirja kätkikään! Olin kirjaa lukiessani välittömästi matkustanut reilut 100 vuotta taaksepäin ja seurailin tapahtumia pikkukaupungissa mukulakivisillä kujilla. Tunnelma oli läpi kirjan todella mystinen ja arvoituksellinen. Tämän voi toki tulkita myös negatiiviseksi, mutta minuun se nappasi! Teos olisi voinut olla todella paljon väkivaltaa sisältävä, juonivetoisempi, kierompi, mutta siinä tapauksessa se ei olisi enää ollut Carpelanin kirja :) Upea harmoninen kieli ei olisi sopinut näille reilulle 200 sivulle!

Kiinnostava tarina, mutta puoli pistettä on rokotettava: En ole suoraan sanottuna yhtään varma, keitä kirjassa olevat henkilöt olivat ja mitkä olivat heidän väliset suhteensa! Yhden kertojan/näkökulman käyttäminen olisi voinut olla tässä tapauksessa Carpelanilta selkein vaihtoehto.

Ihana, salaperäinen kirja.

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 222
Suomentanut: Kyllikki Villa
Kansi: Timo Numminen ja Nordic Photos


6 kommenttia:

  1. Niin. Ja kohta on minun aikani kirjoittaa ja paljastaa omat fiilikseni tästä ;) Taisimme olla hippasen eri mieltä...

    VastaaPoista
  2. Ihanaa että sinä tykkäsit tästä niin paljon! Lue ihmeessä muitakin Carpelanin kirjoja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin! Minulla jäi hyllyyn vielä 3 lukematonta, niin ne ainakin :p

      Poista
  3. Minulla on kesken tuo kirja. Ajattelin lukea sen dekkarihaasteeseen, mutta taidan jättää. Muuta olen lukenut tekijältä, mutta tuo..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, ettei nappaa :( Minulle tämä oli ihana lukukokemus.

      Poista

Kiitos kommentista! :)