sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Kim Hyun Hee: Sieluni kyyneleet

Vasta 18-vuotias Kim Hyun Hee pääsee suoraan koulusta armeijan koulutukseen, josta hänestä leivotaan pohjois-korealaista erikoisagenttia. Rankka leiri koulutusvuosineen tuo Kim Hyunille hänen elämänsä tilaisuuden: Itse Kim Il Sungin allekirjoittamassa kirjeessä on valitulle erikoisagentille tehtävä koreoiden yhdistämiseksi ja Soulin olympialaisten estämiseksi. Hänen on tuhottava etelä-korealainen matkustajakone. Tämä tositarina kertoo terroristi-iskun toteuttamisen lisäksi myös Kim Hyun lapsuudesta ja kokemastaan propagandasta.

Sieluni kyyneleet oli minulle suorastaan järisyttävä lukukokemus. Se oli ensimmäinen loppuun asti lukemani kirja Pohjois-Koreasta. (Leiri 14 on ollut kesken pari vuotta, mutta nyt aivan uudella otteella odotan sen lukemista. Kirjassa ei sitä lukiessani ollut mitään muuta vikaa, kuin aloin voida niin pahoin kirjan tapahtumista, että lukeminen piti keskeyttää.) Mikään uutisista seuraamani asia kyseisestä maasta ei ole ollut niin konkreettinen kuin Kim Hyun tarina. Hän kertoo pohjois-korealaisesta arjesta, siellä jo pikkulapsille tuputettavasta propagandasta ja miten hän luuli olevansa tekemänsä terroristi-iskun jälkeen kansansa sankari. Esipuheessa Kim Hyun kertoo ymmärtäneensä tekonsa kauheuden ja millaisen aivopesun uhri hän itse oli.

Pientä nipottamista minulla kirjassa esiintyneistä useista kirjoitusvirheistä. Muistaakseni tästä ilmestyi kevään aikana uusi pokkaripainos, joten se voi olla korjattu versio?

En voinut uskoa millaisessa yhteiskunnassa Kim Hyunin perheineen (ja tänä päivänä Pohjois-Koreassa asuvien!) oli elettävä. Koulussa lapset usutettiin toisiaan vastaan ja erikoisagenttina työskennellessään Kim Hyun pelkäsi ennen kaikkea perheensä joutuvan pakkotyöleirille hänen takiaan. Oli jännittävää lukea Kim Hyunin kokemuksia ensi kertaa Euroopassa ja Etelä-Koreassa vieraillessaan työmatkoilla. Miten hän ei voinut uskoa oman rakkaan maansa laahaavan kehityksessä vuosia jäljessä tai miten hän arvosteli Pariisissa näkemiään prostituoituja tai varkaita. 

Tositarinaa on vaikea pisteyttää, mutta niin suuria tunteita kävin läpi tätä lukiessani, että annan ehdottomasti viisi pusua.

Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 235
Suomentanut: Anna-Maija Viitanen
Kansi: Eija Rossi


8 kommenttia:

  1. Muistan kannesta että olen lukenut tämän joskus kauan sitten, epäilemättä 90-luvun puolella. Mieleen jäi järkyttävä tarina (että tuollaista oikeasti tapahtuu) ja järkytys siitä miten valtavat määrät ihmisiä aivopestään uskomaan asioita joilla onnistutaan manipuloimaan moiset hirmuteot :-/ Kyllä ihminen on julma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä oli muistaaksen 1993 ilmestynyt!
      Sieluni kyyneleet näyttää kyllä maailman kieron puolen.

      Poista
  2. Minä luin tämän kirjan vuosia, vuosia sitten, ja edelleen se on yksi kaikkien aikojen järisyttävimmistä lukukokemuksistani. Propagandan uskomattoman voiman tajusi tämän kirjan äärellä voimakkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että tämä on ollut muillekin suuri elämys! Kirjan suurin kauhu on mielestäni aivan pienissä asioissa millä ihmisiä aivopestään. Ja miten pienet asiat muodostavat jo täysin erilaisen arjen sisällön kuin meillä.

      Poista
  3. Kuulostaapa samalla kertaa hyvin mielenkiintoiselta ja kauhistuttavalta. Luin pari vuotta sitten tosi tarinoihin Pohjois-Koreasta pohjautuvan kirjan Suljettu maa josta pidin paljon. Tämä voisi olla mielenkiintoista jatkoa kirjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minulla on Suljettu maa hyllyssä odottamassa :) Suosittelen tätä!

      Poista
  4. Luin tämän nyt loppuun ja veti kyllä melko sanattomaksi... Karmaiseva, mutta samalla todella järisyttävä teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat Nina Mari! Vieläkin pysäyttävänä mielessä..

      Poista

Kiitos kommentista! :)