lauantai 21. kesäkuuta 2014

Kooste lukumaratonista (miniarviot x4)

Keskiviikon ja torstain välisestä lukumaratonista on toivuttu ja nyt täältä liikenee jopa voimia kirjoittaa siitä! Luin maratonin aikana 560 sivua, johon kuului 3 kokonaista kirjaa ja yksi osittain. Maraton oli yllättävän kivuton ja lukeminen tuntui koko ajan hauskalta. Harmi, etten heinäkuun maratoniin pääse osallistumaan :/ Ja vielä ennen miniarvioitani pitää kyllä kiitellä kaikkia kirjabloggaajia hyvästä yhteishengestä maratonauksen aikana! :)
Ensimmäinen lukemani kirja maratonilla oli Veronica Rothin Kapinallinen, joka on Divergent-trilogian toinen osa. Keskiviikkoiltana luin jäljellä olevat 150 sivua tästä teoksesta ja nyt on aika kirjoittaa kirjasta. (Sisältää juonipaljastuksia sarjan aiemmasta osasta Outolinnusta!)

Kapinallinen alkaa täsmälleen siitä, mihin Outolintu loppui. Tris on selvinnyt Terävien simulaatiohyökkäyksestä ja etsii yhdessä Neljän, Marcuksen, Calebin ja Peterin kanssa paikkaa missä olla turvassa. Mutta missään ei tunnu olevan turvallista, varsinkaan divergenteillä. Tris arvelee, että Terävät jatkavat vielä omien etujensa ajamista ja kaikki osastot tuntevat sodan mahdollisuuden. Tris joutuu tekemään valintoja hänen ja Neljän suhteen, samoin kuin koko yhteiskunnan tuhoamisen estämiseksi.

Kapinallinen on paljon tapahtumarikkaampi kuin Outolintu, mutta ei silti yllä samalle tasolle. Pidin Kapinallisessa enemmän Trisin ja Neljän kehittyvästä suhteesta ja asioiden selkiytymisestä (mutta paljon jäi vielä kysymysmerkkejä, jotka toivottavasti avautuvat viimeisessä osassa!). Silti Outolintu oli jollain tavalla valoisampi ja puolueeton. Tunsin nyt Trisin olevan jollain tavalla hyvin lapsellinen kaikessa kuoleman uhmassaan. Tris tuntui olevan välinpitämätön Neljää kohtaan, mikä on vähän hassua vastaihastuneelle. Lisäksi pisteitä ropisi pois suomennoksesta. En tiedä oliko tästä jäänyt täysin tekemättä viimeinen kielitarkistus, mutta kirja vilisi huolimattomuusvirheitä. En tiedä haluanko odottaa seuraavaa suomennosta kuukausia tulisilla hiilillä, jos en uskalla luottaa viimeisen osan kirjoituslaatuun. Mutta oikein paljon täynnä toimintaa, yllättäviä käänteitä ja tarina tuntui etenevän vauhdilla viimeistä osaa kohti. Missään kohtaa ei tullut olo, että nyt luen jonkinlaista "välivaihekirjaa". Suosittelen, mutta ehkä kannattaa kokeilla englanniksi.

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 383
Suomentanut: Outi Järvinen
Kansi: ?


Seuraavaksi luin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastikkeen. Vanhan äksyn papan mielipiteitä taas suoralla kädellä, tällä kertaa tosin keskityttiin kokkaamisen opetteluun. Mieli pahoitetaan, kun palohälytin on turhaan kattoon asennettu ja ei edes lujaa ujeltaessa millään tule alas. Ja entäs kun hautajaisissa tarjoillaan kylmää ruokaa! Mitä se sellainen on! Karjalanpaistia pitäisi tarjolla olla. Paitsi ehkeivät ne sittenkään olleet hautajaiset, kun vainaja itse on puhetta pitämässä. 130 sivuun mahtui taas niin sympatiani jakamista kuin hihittelyä. Ja lopuksi tietysti herkistelyä.

En tiedä mitä muuta kirjoittaisin, kuin että kyllä rakastin. Miten onkaan Kyrö osannut hypätä noin taitavasti 80-vuotiaan miehen saappaisiin. En malta odottaa uutta Mielensäpahoittaja-kirjaa syksyllä.... Ja tottakai Mielensäpahoittaja-elokuvaa odotetaan kovasti!

Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 130
Kansi: Mika Tuominen


Kolmantena tartuin ajankohtaiseen Tove Janssonin Vaaralliseen juhannukseen. Muumilaaksoon tulee hurja tulva ja koko muumiperhe istuu muumitalon katolla salonkikalusteineen odottamassa pelastusta. Seuraan liittyvät nopeasti myös epävarma Miska ja Homssu. Ei aikaakaan, kun laineilla lipuu omituinen, yhdestä seinästä avoin talo. Muumit valtaavat talon omakseen ja päätyvät siihen, että ennen heitä talossa on asunut hyvin merkillistä väkeä. Katosta vaihtuvat taulut, Rekvisiitta-niminen henkilö ja satoja mekkoja ja peruukkeja. 
Vaarallinen juhannus on ihan mielettömän upea ja inspiroiva kertomus teatterista! Maltan tuskin odottaa, että pääsisin seuraavan kerran katsomaan jotain näytelmää :) En oikein osaa ottaa kantaa Nuuskamuikkusen kirjassa toteuttamaan kapinaan ja sen seurauksiin, mutta haluan nostaa hattua Toven monille erilaisille hahmoille. (Ja aina kun tulen bloggaamaan muumikirjasta, tämä tulee nousemaan esille.) Suosikkini oli yksinäinen Miska, joka löysi itselleen oikean toteuttamistavan ja juuri tarpeeksi surumielisen ;) Tuli väkisinkin mieleen viinipulloon takertuneet taiteilijat. Toinen riemastuttava hetki minulla oli Vilijaanan kanssa, kun hänelle valkeni etteihän tässä elämässä tule juhlia sellaisten kanssa kenestä ei välitä. Pieni itsekkyys tekee meille kaikille hyvää.

Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 140
Suomentanut: Laila Järvinen
Kansi: Tove Jansson

Viimeinen lukemani kirja lukumaratonin aikana oli Andrea Maria Schenkelin Bunkkeri. Kirja kertoo keskellä metsää bunkkerissa vankina olevasta Monika-nimisestä naisesta ja hänen sieppaajastaan. Sieppaaja ei halua Monikalta rahaa, seksiä tai ole kiinnostunut sadistisesta kidutuksesta. Kirja kertoo vuorotellen sieppaajan ja uhrin näkökulmista tätä tarinaa, jossa molemmat ovat yhtä lailla uhreja. 

Ihan vetävä kirja, mutta täytyy sanoa että tähän ei mahdu minkäänlaista suurta käännettä lukijalle loppuratkaisua lukuunottamatta. Ja loppuratkaisu meni niin sekaisin, etten tiedä edes mitä siinäkään tapahtui. Kahden eri kertojan välillä oli vaikea erottaa edes mikä on kuvitelmaa ja mikä on tapahtunut ennen ja mikä nyt. Yllättävän paljon sekavuutta 140 sivuun. Tämän luki nopeasti, mutta en oikein silti tiedä kannattiko. Kirjassa on mielenkiintoinen idea, mutta nyt se ei toiminut. Lisäksi puoliksi ihailin, puoliksi ärsyynnyin Monikasta vankiolosuhteissa. Toisaalta hänen kärpäsen jahtauksensa ja muut "tavalliset puuhat" olivat kivan erilaista luettavaa siepatusta naisesta, mutta toisaalta ei yhtään uskottavaa. Ainakaan noin lyhyen ajan kuluttua sieppauksesta.
Voisiko joku lukea tämän ja selittää minulle mikä sen lopun tarkoitus oli? :D 

Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 140
Suomentanut: Leena Vallisaari
Kansi: Istockphoto



Miten teidän maratoninne meni? Mikä oli maratonin paras kirja?


10 kommenttia:

  1. Kiva kun muistutit Vaarallisesta juhannuksesta! Se pitäisi kyllä lukea, samoin kuin Kesäkirja, joka myös on minulta jäänyt väliin.

    Kiitos maratonseurasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkirja on minullakin jäänyt lukematta :( Toivottavasti tulisi pian joku oikein lämmin vapaapäivä ja saisi mennä pihalle tai puistoon Kesäkirjaa lukemaan :)

      Poista
  2. Kiva koontipostaus. Vaarallinen juhannus <3

    Minä luin maratonin aikana vain hyviä kirjoja, heh. Pitäisikin kirjoitella kahdesta lukemastani arviot, jahka kerkeän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vapaa-aamun ratoksi voisi katsoa Vaarallisen juhannuksen dvd:ltä <3

      Hyvä, että luit vain hyviä kirjoja! Odotankin jo bloggauksiasi :)

      Poista
  3. Onneksi olkoon onnistuneesta kirjamaratonista. Luin myös itse juhannuksena tuo Vaarallisen juhannuksen (ensimmäinen muumikirjani ikinä, mistä olenkaan jäänyt paitsi). On pakko sanoa, että lukemasi painos näyttää todella kauniilta, oma 80-luvun pokkarini kalpenee tuon rinnalla. Miltä vuodelta tuo painos on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, miten oletkaan onnistunut olla lukematta muumeja! Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä hypätä muumifanien kelkkaan ;)

      Oma kappaleeni on 22. painos ja painettu 2009. Mielestäni siitä on otettu monta samanlaista painosta ennenkin, joten ensimmäinen tuollainen kirja on varmaan painettu silloin 50-luvulla...? Tai itse muistan Vaarallisen juhannuksen tuollaisena kautta lapsuuteni ja silloinkin kirjaston kappale oli aika kulunut.
      Aloin keräillä muumikirjoja hippasen liian myöhään; sain metsästettyä kaikki muut paitsi Taikatalven tuollaisena samantyylisenä.... Nyt se yksi onneton uusinta painosta oleva ei näytä kuuluvan joukkoon :(

      Poista
    2. Sitä minäkin ihmettelen miten en ole lapsuudessani muumikirjoja lukenut. Mutta muumit jos mitkä vaikuttavat kyllä sellaisilta kirjoilta, joista voi todella nauttia vielä aikuisenakin. :) Kiitos tiedoista en tiennytkään, että noista kirjoista on tehty "vanhan mallisia" uusia painoksia. En ole erityisen ihastunut näiden uusien muumikirjojen ulkonäköön. Ei kun divareita penkomaan. :)

      Poista
    3. Ja niinhän ne ovatkin! Ihania lukuhetkiä muumien kanssa <3
      Ja onnea muumien metsästykseen! Olen itsekin yrittänyt katsella sillä silmällä Taikatalveani kirppareilla ja antikvariaateissa, muttei ole tullut vastaan. (paitsi huutonetissä, mutta 50 euroa oli liikaa)

      Poista
  4. Valitsin tällä kertaa lukumaratoniini tietokirjatyyppisiä (kirjastoluokka) ja pidin eniten Sinikka Salokorven lyhyistä matkakertomuksisa Pölysokeriin piilotettu onni. Lukumaraton on mukava tempaus kerran kesässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Tulenkin blogiisi kurkkimaan tarkemin maratonisi menoa :p

      Poista

Kiitos kommentista! :)