maanantai 9. kesäkuuta 2014

Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset

Ihanat yhdeksänkymppiset mammat Irma, Siiri ja Anna-Liisa ovat täällä taas! Viimevuotisen Kuolema Ehtoolehdossa-romaanin jälkeen naikkosten elämä on jatkunut yhtä hauskana. Kunnes hirvittävä meteli herättää Siirin kuudelta aamulla ja syyllinen löytyy nopeasti: Ehtoolehdossa on alkanut putkiremontti. Hämärien, suomea puhumattomien työmiesten ja muovitetun palvelutalon keskellä ei voi olla. Varsinkaan, kun keittiö on kiinni. Ja korulippaat katoilevat. Siiri saa ajatuksen raitiovaunussa tapaamaltansa kiroilevalta tytöltä kimppakämpästä. Asunto järjestyy vanhuksille, mutta heidän on turvauduttava kotihoidon palveluihin.

Ehtoolehdon pakolaiset jatkaa Lindgrenin aiemman romaanin kanssa samaa linjaa. Teksti on nokkelaa, kärjistävää ja vitsikästäkin. Irman kukonkiekaisut ilahduttivat sydäntäni edelleen ja samoin Anna-Liisan opettajan rooli. Kuolema Ehtoolehdossa-kirjassa Suurlähettiläs ja Margit olivat muistaakseni paljon pienemmässä roolissa, joten oli kiva, että he tulivat lukijalle nyt tutummiksi. Irman innokkuus ja ennakkoluulottomuus ovat silti kirjan suola. Mikä energia ja tarmo! Melkein satavuotias viuhtomassa ipadia! Päivittäinen punaviini ja maaginen "Döden, döden, döden" -fraasi!

Pienen notkahduksen Ehtoolehdon pakolaiset tekee edeltäjästään. Kirja otti edelleen kantaa vanhustenhoitoon, mutta en nähnyt tätä satiiria enää niin tuoreena. Oli kyllä mukavaa lukea tällaista nyt omasta ammatillisesta näkökulmasta. Ehkä siksi olisi ollut kiva huomata enemmän naisten arjen ongelmista terveydellisessä mielessä. Muutaman kerran he nauroivat niin, että pissa lirahti ja eräs henkilö oli sairaalahoidossa, mutta siinä se taisi olla? Vai olisikohan siellä ollut joku kappale hampaista... :)

Hauskaa minulla oli kyllä jälleen. Lindgren on suorastaan teräväkielinen joissain kappaleissa ja nautin kirjan pienestä "hämärämysteeristä". Vähän pimentoon salapoliisihommat taas jäivät, mutta tarpeeksi ne minullekin aukenivat :)

Kustantamo: Teos
Sivumäärä: 335
Kansi: Jenni Saari


4 kommenttia:

  1. Tykkäsin ekasta kirjasta, mutta en usko, että jaksan innostua ideasta uudelleen. Olin akateemisessa kuuntelemassa kirjailija haastattelua ja aika paljon siellä oli kuuntelemassa hieman vanhempaa väkeä. Ihanaa, että kohderyhmä on löytänyt kirjailijan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi onpa kiva! Omassa päässäni kuvittelin, että tämä vetoaisi enemmän "ei-vanhoihin", koska me emme joudu elämään vaikkapa sen palvelutalon arjessa.

      Poista
  2. Luulen, että tuo kirja puree myös nuorempiin. Ei tuo ikä ole oleellinen. Palvelutalon arki on samanlaista oli ikä, mikä tahansa. Nuo ovat tietysti hyväosaisia ihmisiä, joita tuossa kuvataan. Teksti oli kyllä paikoin huikean hauskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pureehan se myös nuoriinkin, totta. Tai itse pidin molemmista kirjoista, enkä koe itseäni ihan vielä vanhemmaksi ikäluokaksi :D

      Poista

Kiitos kommentista! :)