torstai 24. heinäkuuta 2014

Reijo Mäki: Huhtikuun tytöt ja pieni päivitys kesästä

Kuten kesän lukusuunnitelmapostauksessani totesin, minulla on ollut Huhtikuun tytöt kesken jo pari vuotta (kirjanmerkkinä oli hyttikortti pääsiäiseltä 2012) ja nyt oli aika viimeistellä tämä dekkari. Muutamaan kertaan katsottu samanniminen elokuva oli vähän lukukokemuksen häiriötekijänä, koska murhaaja oli tiedossa... Elokuva omassa muistissani päästi minut kuitenkin helposti kirjan sisään, kun pari vuotta sitten olin jäänyt sivulle 80. 

Toimittaja Ruuhio pyytää yksityisetsivä Jussi Varesta vähän kaivelemaan vanhaa mysteeriksi jäänyttä katoamisjuttua. Huhtikuussa 1983 kolme kaunista opiskelijaneitoa katosivat vuorollaan kuin tuhka tuuleen. Aino Aaltosen, Teresa Sundinin ja Kikka Valasrannan kohtaloista on yhdellä sun toisella turkulaisella jos minkälaista teoriaa, mutta onko juttu sittenkin karmeampi kuin kukaan uskaltaa kuvitella?

Ei mielestäni parasta Mäkeä, mutta hyvin viihdyttävä dekkari aamuisiin bussihetkiin ja viimeiset sivut kääntelinkin takapihalla aurinkotuolissa. Kirjan kieli sen sijaan on vanhaa tuttua, Vares-kirjoille ominaista. Kirjassa lentää hurtti huumori, hyvin nokkelat kielikuvat ja lukijaystävällinen kerronta. Lukijan on helppo samaistua Mäen kirjoittamaan tekstiin, sillä se ei yritä olla enempää kuin se on. Kirjaa lukiessa tuntui jopa, että tuttu istuisi vieressä kertomassa tarinaa. 

Olisi ollut hauska tietää mitä olisin ajatellut tästä, jos tarina olisi ollut uusi. Olisinko pysynyt kärryillä arpiposkisen muukalaisen touhuissa ja osannut yhdistää Saapasjalkakissan omiin kuvioihinsa? Katsoin muuten Huhtikuun tytöt luettuani tämän ja yllätyin, että elokuvassa olikin vähäsen erilainen loppu! Jotenkin monimutkaistettu. Kirjalle ei olisi tehnyt kyllä huonoa pieni toiminnan lisääminen. Nyt jännityspaukut jäivät ihan loppuun.

Luulen, että voisin lukea piakkoin toisenkin Vareksen. Ei hassumpaa.

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 352
Kansi: Solar Films


Pieni päivitys vielä omista kuulumisista: Tietokoneeni äänentoisto ei toimi halutulla tavalla, joten viikonloppuna lähetän koneen korjattavaksi. Onneksi takuuta on vielä jäljellä, joten parasta hoitaa asia ennen kuin tarvitsen konetta taas kouluasioissa. En tiedä kauanko tällaisissa huoltojutuissa kestää, mutta se tietää pientä hiljaisuutta blogin kannalta. En ole nyt kesällä ollut muutenkaan järisyttävän aktiivinen ja perusteellinen bloggauksissani, mutta kuitenkin :) Enköhän pääse kuitenkin puolison koneelta lukemaan ja kommentoimaan muiden blogeja! Olen nyt toista viikkoa tankannut Divergent-trilogian viimeistä osaa Allegiantia alkuperäiskielellä. Vaati aluksi tosi paljon totuttelua kirjan dystopiasanastoon, mutta kyllä nyt alkaa sujua. Olen kuitenkin vasta sivulla 60, joten kyseisen paksukaisen tavaamiseen menee vielä hetki. Painostava helle saa myös olon todella väsyneeksi, tämän päivän ohjelma on ollut tähän mennessä torkkumista ja jäätelöpuikkojen syömistä... Toivottavasti tästä ei nyt mitään lukujumia kehkeydy :)

2 kommenttia:

  1. Kuuntelin Mäen Sheriffin keväällä äänikirjana (sekin on Vares-dekkari), ja pidin siitä yllätyksekseni aika paljon. Minullakin tosin kävi niin, että näin tapahtumat silmissäni kuin leffana, kun noita Vareksia on tullut käytyä elokuvissa katsomassa. Luulen, että minulle Vares toimii kuunneltuna tai elokuvissa paremmin kuin luettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni juurikin Sheriffstä ollaan tekemässä nyt filmatisointia!
      Varekset äänikirjana voisi toimia hyvin minullekin, riippuu tosin kuka on lukijana :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)