tiistai 26. elokuuta 2014

Brian Selznick: Hugo Cabret

Hugo Cabret on kuvaromaani, johon kirjailija on piirtänyt jopa 284 kuvaa kertomaan tarinaa. Kaksi kolmasosaa kuvia sisältävän kirjan tarina kerrotaan siis vuorotellen kuvin ja sanoin. Kun kuvat loppuvat, tarinaa ei jäädä selittelemään lausein vaan mennään eteenpäin. Ihan mieletön idea! Ihastuin Selznickin luomukseen välittömästi. Parhaimmillaan romaani kuitenkin on, kun sen juonesta ei liikoja tiedä. Paljastan nyt hieman kuitenkin.

Hugo Cabret on 12-vuotias orpopoika, joka asuu 1930-luvun Pariisissa rautatieaseman kellohuoneessa. Taitava käsistään oleva Hugo vetää kelloja työkseen ja yrittää samalla jatkaa hänen isältään ja häneltä kesken jäänyttä mekaanista miestä. Tuossa täysin riittävä pohjustus teille :) Lisäksi kirjassa on todella kiinnostavaa elokuvahistoriaa, mistä en olisi ikinä uskonut pitäväni osana kirjaa.

Täysin uusi tapa lukea kirjaa vaikutti lukukokemukseeni todella positiivisesti. Itse tarinakin oli hieno ja ihana, vaikkei ehkä kuitenkaan niin runsas mitä kirjan koosta päättelin. (Vaikka kuinka tietäisin kirjaa lainatessani, että tässä järkäleessä on yli puolet kuvia, niin silti vaan odotin todella rönsyilevää ja tuhtia tarinaa) Kuvia ei mielestäni kannata pelästyä. Tämä ei ole ollenkaan mielestäni sarjakuvamainen tai epäselvä kuvineen, päinvastoin! Joskus kuva todella kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Selznickin piirtämät kuvat ovat pikkutarkkoja, perspektiivit tuntuvat hyvin elokuvamaisilta ja viehättäviltä ja kuvien kanssa pysyy helposti kärryillä mitä tapahtuu ennen seuraavaa tekstiosuutta.

Orpopoika-tarina toi minulle hyvät Oliver Twist-fiilikset, mutta en tiedä ovatko tarinat nyt loppujen lopuksi yhtään samanlaiset. (Eivät) Molemmissa tarinoissa on mielestäni vain samankaltainen tunnelma. Pitäisi pian ottaakin se haaste vastaan, että lukisi viimein tuon Dickensin tarinan.

Katsoin eilen kirjasta tehdyn elokuvan puolison kanssa ja minä tykkäsin! (Mies ei.) Ainoa asia mikä suututti verrattuna kirjaan, ettei elokuvassa ollut lainkaan Etienne-nimistä hahmoa. Hän oli nimittäin kirjassa yksi suosikeistani.

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 543
Suomentanut: Helene Bützow
Kansi: Kirjastolappu taas päällä! Mielestäni on suoranaista julmuutta jättää esiin teksti "kannen suunnittelu" ja läntätä se viivakooditarra tasan sen nimen päälle. En löytänyt netistä.


4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Ei tätä paria tuntia kauempaa edes lue.

      Poista
  2. Kävin tämän leffateatterissa katsomassa, ja pidin elokuvaversiosta kovasti - se oli erittäin näyttävä ja tarinapuolikin oli ok. Kirjallinen versiokin kuulostaa hyvältä. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hugohan sai aikamoiset Oscarit juuri visuaalisesta puolesta! Odotin silti vähän enemmän elokuvahistorian käsittelyä, elokuvassa ne jäivät vain loppuun. Suosittelen kirjaa, mutta en tiedä paljonko siitä saa enää irti jos leffa on katsottuna.

      Poista

Kiitos kommentista! :)