lauantai 30. elokuuta 2014

J.R.R. Tolkien: Hobitti eli Sinne ja takaisin

Hobitti nimeltä Bilbo Reppuli lähtee odottamattomalle matkalle, kun hänen mukavaan kotikoloonsa saapuu yllättäen Gandalf-velho ja 13 kääpiötä. Määränpäänä tällä porukalla on matkustaa läpi vaarojen hakemaan kääpiöiltä kauan sitten varastettu aarre Yksinäiseltä vuorelta. Vuoren sisällä kultakasojen keskellä makaa lohikäärme Smaug, mutta sitä ennen on kohdattava rumia ja armottomia hiisejä, jättiläishämähäkkejä ja metsän haltioita.

En voi uskoa miten olen voinut elää 14 vuotta lukutaitoisena lukematta tätä mahtavaa teosta?! Olen jauhanut blogissani siitä, että Taru sormusten herrasta -elokuvat ovat minun makuuni liian synkkiä ja pitkiä. Koko kirjankin on sanottu olevan yhtä liirumlaarumia. Arvaattekin varmaan jo, että olen tilannut koko paksun trilogian netistä itselleni...
Päädyin kuitenkin joulunpyhinä 2012 istumaan pimeään elokuvasaliin 500 hobittihullun kanssa painavat 3D-kakkulat nenälläni. Ihastuin heti tarinan sadunomaisuuteen ja vannoin vielä samana iltana miehelle aikovani lukea Hobitin ennen seuraavan osan elokuviin tuloa. No, seuraava joulu ja Hobitti-pätkä tuli ja meni ja äidiltä saatu kirja pölyttyi hyllyssä. Tänä kesänä päätin, etten anna itseni mennä katsomaan Hobitin päätöstä tutustumatta ensin tähän klassikkoon kirjallisena. Eihän kirjassa ole kuin reilut 300 sivua! No, nyt kirja on luettu ja olen onnellinen. Hyvin iloinen pieni hobittihullu.

Tolkienin kerronta on hyvin nautinnollista lukea. Tolkien kuvailee matkalla näkyvää luontoa, hän veistelee kääpiöiden suihun hauskaa dialogia ja kertoo tarinaa hyvin satumaisesti. Vaikka kirjassa on raakoja ja jännittäviä tapahtumia, Tolkienin tyylissä on jotain sellaista tunnelmaa ja valoisuutta että tätä voisi kouluikäiselle (oma tuntuma sanoo, että tämä olisi voinut olla sopivan jännittävä alakoulun viimeisillä luokilla) lapsellekin lukea. En silti usko ollenkaan, että TSH-trilogia sopisi nuorille korville.

Oikeasti, mikä kirja! Tolkien luoma maailma on aivan huima, johon ilmeisesti tutustuttiin vasta aivan pikkuisen (tai ainakin puolisolla tuntuu olevan hyppysissään sellaista tietoa, mistä en ole kuullutkaan)... Täydellisessä fantasiamaailmassa on mielestäni juuri sopivasti erilaista väkeä, erilaisia taruja ja magiaa. Oli myös hienoa huomata, että vaikka Gandalfkin oli velho, hän ei ollut voittamaton tai hänellä ei ollut rajattomasti voimia. Sellainen tekee vastoinkäymisistä pulmallisempaa ja tulee hurjempi seikkailu! Vaikka aluksi ehdin jo miettiä, etteivät kääpiöt ja Bilbo pärjäisi virstaakaan ilman Gandalfia ;)

Luulin etten tule ikinä erottamaan kaikkia kolmeatoista kääpiötä toisistaan, mutta kaikista heistä tuli loppujen lopuksi niin rakkaita minulle. Ei tästä kirjasta voinut erota kyynelittä. Entä sitten Bilbo! Tuo itsensä ylittänyt, kotikolostaan rohkaistunut pikku hobitti! Upea hahmo!
Katselen parhaillaan Hobitti-elokuvan ensimmäistä osaa, kakkonen saa jäädä huomiseen. Mikä onni löytää tällainen maailma.

Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 331
Suomentanut: Kersti Juva, runot Panu Pekkanen
Kansi: Tove Jansson ja Sami Saramäki


Huomenna varmaan palailen syksyn lukulistan kera! Jee!

4 kommenttia:

  1. Minunkin piti lukea tämä molempien elokuvien jälkeen, mutta jostain syystä en ole saanut sitä aikaseks. Tämän postauksen myötä innostus nousi taas kirjaa kohtaan, eihän sitä tiedä vaikka alkaisinkin jo tänään lukemaan sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti luet tämän ennen uuden elokuvan tuloa! Vie täysin mennessään ja kyllähän kirja kulkee vähän eri tavalla kuin elokuvat. (No hoksaahan sen, kun 300 sivun kirjasta tuotetaan 3 yli kahden tunnin filmiä..)

      Poista
  2. Hobitti on aivan ihana. :) Pidin siitä enemmän kuin THS -kirjoista jotka luin vuosia sitten, Pitäisi varmaan antaa niillekin uusi mahdollisuus. Vaikka toisaalta pidin juuri siitä, että Hobitti on lapsenomaisempi satu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan juuri kirjan lapsenomainen kerronta iski minuun! Onhan kirjassa juttuja, joita olisi voinut pohjustaa tai selittää tarkemmin. Nyt kirjassa vain kaikki tapahtuu, eikä lukijalle ihan kamalasti valoteta henkilöiden eri suhteita. Mutta silti tosi ihana kirja.

      Poista

Kiitos kommentista! :)