torstai 11. syyskuuta 2014

Gayle Forman: Jos vielä jään

17-vuotias Mia rakastaa klassista musiikkia ja on soittanut vuosia selloa. Rokkariperheeseen syntynyt Mia on hakenut opiskelemaan musiikkia arvostettuun Juilliardin kouluun lukion jälkeen, mutta koulu sijaitsisi kaukana perheestä ja ennen kaikkea poikaystävästä Adamista. Mian poikaystävä Adam tekee oman rokkibändinsä kanssa läpimurtoa ja Mia tuntee heidän kaksivuotisen taipaleensa rakoilevan.

Alkuasetelma kirjassa on kuin kenen tahansa teinin elämästä. Yhtenä lumisena päivänä, kun koulutkin on peruttu, Mian perhe lähtee pienelle autoajelulle. Ja ennen kuin kukaa aavistaa mitään, törmäys toisen auton kanssa on tapahtunut ja Mia herää onnettomuuspaikalta. Ei tosin omassa vartalossaan. Hän näkee ambulanssimiesten kiidättävän hänet lähimpään sairaalaan ja tarkastelee ulkopuolisena tapahtumia. Jos vielä jään on kirja yhden vuorokauden kamppailusta jäämisen ja lähtemisen välillä.

Päätin lukea kirjan lähinnä sen takia, koska elokuva vaikutti kiinnostavalta, eikä kirjakaan ollut paksu. No, kirja oli ihan hyvä. Vaikka kirjassa on erikoinen näkökulma, se tuntui melko tavanomaiselta nuorten kirjalta. Nykyhetken lisäksi kirjassa avataan paljon tapahtumia Mian menneisyydessä. Siitä, miten hän tunsi olevansa perheessään kuin eri planeetalta, ensihetkistä Adamin kanssa ja rakkaudesta musiikkiin. Takaumat olivat tärkeitä, koska Mian taistelu sairaalassa ei olisi kantanut kirjaa 50 sivua pidempään.

En suoraan sanottuna kiinnostunut Mian ja Adamin suhteesta. Tuntui vähän elokuvamaiselta, että koulun suosittu rokkari rakastuu hiljaiseen sellistiin. Kävin katsomassa tästä tehdyn elokuvankin jo, ja välillä Adam oli kyllä todellinen törkimys!

Kirja oli mielenkiintoinen sairaalanäkökulmasta alan opiskelijalle ja pidin Miastakin melko paljon. Varsinkin elokuvassa Miasta huokui sellainen tyyneys omasta itsestään. Mia teki juuri niitä asioita, mistä hän oli kiinnostunut ja mitkä olivat hänelle tärkeitä, vaikkeivat ne olleet lukiolaisten mittarissa kovin cooleja juttuja. Kokonaisuudessaan kirja ei kuitenkaan herättänyt sen kummempia tunteita, ihan kiva kirja koulumatkoille. En usko, että tulen lukeneeksi jatko-osaa... (Kulkee myös nimellä Where she went, ei ole vielä suomennettu :) )

Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 191
Suomentanut: Onko tästä revitty jokin sivu irti, vai miksei suomentajaa ole mainittu?? Netti kertoi suomentajan olevan Ulla Selkänen.
Kansi: Anna Makkonen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)