sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Johan Bargum: Syyskesä

Syyskesä kertoo kahdesta veljeksestä, Olofista ja Carlista, ja siitä miten he tapaavat pitkästä aikaa äitinsä lähestyvän kuoleman merkeissä. Äiti haluaa kuolla saaristomökille, jonne saapuu veljesten lisäksi Carlin vaimo Klara ja lapset Amerikasta, sekä niin kutsuttu Tom-setä, joka on kuolinvuoteellaan olevan äidin elämänkumppani. Mutta yhden perheenjäsenen poislähtö ei ole se suurin latautuneen jännityksen aiheuttaja...

Olipa ihana kirja! Paljon en voi juonesta kertoa, sillä kirja itsessään on sangen lyhyt ja kirja sisältää paljon Olofin muisteluhetkiä lapsuuden kesiin, joita hän aikuisiällä yrittää tulkita. Mutta näin pieneksi kirjaksi, tähän mahtui yllättävän paljon draamaa, tunnetta ja elämänmakuisia hetkiä.

Halusin lukea Syyskesän juuri oikeaan aikaan ja onnistuin siinä melko hyvin. Syyskuun ensimmäinen viikonloppu, sää on vielä lämmin, mutta pimenevät illat ovat jo täällä. Kesä on jättämässä jäähyväisiään. Bargumin kieli on helppolukuista, mutta niin kaunista etten halunnut sotkea mieltä painavia asioita lukukokemukseen. Viime viikonloppuna kirjaa lukiessani mieltä vähän painoi maanantaina oleva puhe-esitys, mutta pahimman jännityksen sain työnnettyä mieleni perälle ja uppouduin kirjan maailmaan <3 (Ja siitä puhe-esityksestä; turhaan taas jännitin, kiitettävä tuli. Mutta ehkä pieni jännitys kannustaa meitä aina parhaimpaan suoritukseemme:) )

Ennen kaikkea pidin Carlin ja Olofin yllä olevasta jännitteestä ja miten se heijastelee lapsuuden kilpailuja ja mustasukkaisuutta. Myös Carlin vaimolla Klaralla oli kirjassa oma viehättävä roolinsa, joka oli lukijan näkökulmasta jännittävä naimatonta Olofia ajatellen. Pidin myös siitä asetelmasta, miten Carlin ja Olofin äiti oli niin tyly Carlia kohtaan, joka oli Amerikassa hyvässä työssä, perheellinen ja niin sanotusti menestynyt. Tietyllä tapaa ehkä monitulkintainenkin teos ja siksi olenkin niin iloinen, että tämä on minulla omana! Aion varmasti palata tämän pariin vielä.

En oikeastaan keksi Syyskesästä mitään negatiivista. Aivan upea kirja! Odotan innolla, että pääsen lukemaan Johan Bargumin loput kirjat.. Niitä onkin Wikipedian mukaan suomennettu 13 muuta, ah!

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 124
Suomentanut: Rauno Ekholm
Kansi: Johan Petterson


6 kommenttia:

  1. Anni, tämä on tosiaankin hurmaava kirja. Löysin Bergumin Syyspurjehdksen kautta ja se kirja sinun täytyy myös lukea, sillä se on niin...nero. Timantti. Sinulta loppuvat sitten pisteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, juuri Syyspurjehduksen pariin odotan pääseväni seuraavaksi.. Sesongin mukaan ;) Kiitos Leena suosituksesta <3

      Poista
  2. Olen kuullut Bargumin kirjoista paljon kehuja, mutta vielä en ole lukenut yhtäkään! Tästähän voisi vaikka aloittaa, pituus kun ei ainakaan ole mikään este :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti kaikki Bargumin kirjat ovat melko lyhyitä, joten kimppuun vain! Syyskesä oli minulle ihan täysnappi ensimmäiseksi Bargumiksi.

      Poista
  3. Oi, ihan mennyt multa ohi että olet lukenut tämän! Mä luin myös viime- tai sitä edellisenä syksynä ja tykkäsin tosi paljon! Bargum on hieno kirjailija :). Kiva että luit ja tykkäsit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosi hyvä! Bargum voisi sopia lukupiirikirjaksikin :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)