lauantai 6. syyskuuta 2014

Kirjastot – uhka vai mahdollisuus

 Seuraa ensimmäinen totuus: Minulla on paljon kirjoja. Hyllyittäin. En edes tiedä kuinka monta sataa niistä on lukematta. Toinen totuus: En tiedä haluaisinko tietääkään. Kolmas totuus: Lukemattomia lienee kuitenkin sen verran, että voisin rauhassa erakoitua seuraavaksi viideksi vuodeksi saarelle kirjojeni kanssa, eikä lukeminen loppuisi kesken. Neljäs totuus: Käytän suhteellisen aktiivisesti kirjastoa. Kysymys: Miksi?

Olen pyöritellyt tätä kysymystä räpylöissäni jo useita kuukausia. Olen hankkinut hyllyyni itseäni kiinnostavia kirjoja, joista uskon pitäväni niin paljon etten malttaisi luopua niistä kirjaston kuukauden laina-ajan jälkeen. Olen laittanut rahaa kirjoihin, vaikka edellisetkin hullujen päivien löydöt ovat lukematta. Mutta nyt ei ole oikeastaan kyse edes rahasta. Vaan siitä, miksi on niin sanoin kuvaamattoman ihanaa astua Turun pääkirjastoon, nähdä muut kirjallisuuden ystävät kirjoja hipelöimässä ja kahmia omaan syliin luettavaa, joista on ihanaa mietiskellä kotimatkalla, että minkä lukisi ensin. Kokonaisen kirjapinon saan laittaa reppuuni, kunhan olen heilauttanut kirjastokorttiani lainausautomaatilla ja näppäillyt tunnusluvun. Eikö koko järjestelmä ole ihan mieletön! Ei ihme, etten vain osaa jättää lainausretkiäni väliin.

Käyttämässäni kirjastossa on mielestäni ihanat tilat, iloinen henkilökunta, hyvät valikoimat ja aivan paras tunnelma. Kirjastossa minulla on erilainen olo kuin kirjakaupassa, vaikka sielläkin nautin olostani suunnattomasti, tunnen olevani molemmissa paikoissa tervetullut, mutta kirjaston lainausmahdollisuus antaa kotoisamman olon. Kirjan ostopäätös on aina suuri harkinta ja sijoitus, mutta kirjastossa voin lainata 10 kirjaa kerralla eikä siinä ole mitään ihmeellistä.


Keväällä tein sitä, että heräsin vapaapäivinäni suhteellisen aikaisin, laitoin kirjan laukkuun ja menin kirjaston tiloihin lukemaan. Sain nauttia kirjaston fiiliksestä (enkä tuntenut tarvetta kurkata facebookia vartin välein), mutta luin oman hyllyn kirjojani. Ensimmäisen työharjottelun alkaessa koko juttu kuitenkin jäi, enkä nyt ole edes muistanut vanhaa toimintatapaani. Ongelma on myös, että kirjastosta lähtiessä tunnen vastustamatonta halua kurkata uutuus- ja palautetut-hyllyn.

Kirjastolöytöjeni keskellä tunnen kuitenkin huonoa omatuntoa siitä, että kotonakin odottaisi satoja lukemattomia tarinoita. En halua ryhtyä kirjojen ostolakkoon. En halua ryhtyä kirjastolakkoon. Haluaisin vain ihan palavasti tietää millainen tarina on Percy Jacksoneissa, millaista elämää Pohjois-Korean loikkarit viettävät tai mitä äidiltä saatu Tuulen viemää pitää sisällään. Mikään näistä ei tule onnistumaan, jos kirjastosta tarttuu aina mukaan neljä kirjaa.

Uskon myös, että oman hyllyn lukemattomien pihistely on minulta jonkinlaista alitajuntaista hyvän lykkäämistä. Josta pahimmassa tapauksessa ei ole myöhemmin iloa. Minulla on hyllyssä esimerkiksi eräs 7 vuotta vanha kirja, josta olin tosi innoissani ostohetkellä. En ole lukenut ja arvatkaa mitä? En edes halua enää. Tuntuu melkein samalta kuin lapsena, jolloin koin parhaaksi ensin tehdä viikkosiivoukseni ja sitten vasta avata lauantain karkkipussi. (Tottakai on parempi ensin tehdä tylsät työt ja sitten nautiskella, mutta floppiostosten lukeminen hyllyssä olevien herkkukirjojen sijaan tekee kyllä vain kiukkuiseksi.)

En tiedä pitäisikö minun vaikka kerätä 20 kirjaa, jotka haluan lukea omasta hyllystäni tietyn ajan sisällä. Näin urakka ei ehkä tuntuisi niin mahdottomalta, vaan sen sijaan kivalta haasteelta. Toisaalta fiilispohjainen lukeminen voi olla tylsää 20 ennalta valitun kirjan kanssa. Vai onko oman hyllyn lukemattomat edes ongelma? Jos se onkin vain elämän mittainen työ? Osa rakasta harrastusta, jonka mukana tulee sivuvaikutuksena kasa lukemattomia tarinoita.

Tämän päivän kirjastohaalinta. 
Miten suhtaudutte oman hyllyn lukemattomiin? Uskallatteko paljastaa numeroita? :)

18 kommenttia:

  1. Hyllyssäni on lukemattomia lukemattomia.
    Osa on ihan itse ja innolla hankittuja, moni myös jostain saatuja. Helposti parikymmentä, luulen. Lasken mukaan myös ne, joita olen aloittanut, mutta jotka ovat kesken. Olen kesken olevien kirjojen kuningatar... Ei tässä paljon kirjastoa tarvitse :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, minullakin taitaa olla useampi kirjanmerkki piilossa kirjojen välissä :D Eiköhän ne sieltä korjaannu talteen ;)

      Voih, parikymmentä lukematonta kuulostaa vielä inhimilliseltä numerolta :)

      Poista
  2. En uskalla laskea omia lukemattomiani - voisi alkaa ahdistaa. :) Nyt on vaan kiva, kun on myös niitä omia lukemattomia käden ulottuvilla. Tosin tuo alitajuntainen hyvien pihistely kolahti... kesällä valitsin niitä hyviä luettavaksi aivan tarkoituksella, pitäisi vaan jatkaa samaa linjaa syksyllä - sillä niitä hyviä, omia kirjoja oli ihanaa lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ihan yhtä hyvin sitä voisi huomenna vaikka jäädä auton alle, joten olisi aina syytä lukea sitä mikä tuntuu parhaalta. Eikä: "luen tämän lomalla", "luen, kun ei stressaa koulu"....

      Poista
  3. Kirjasto <3 <3 <3 Parhaita asioita maailmassa ja meillä Suomessa esimerkillisen upeasti hoidettu. Käytetään ja arvostetaan! Viis niistä oman hyllyn kirjoista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on ja kirjastokorttikin paraatipaikalla omassa lompakossa :p Ei kuitenkaan käy omien kirjojen syrjiminen!

      Poista
  4. Kirjasto on ihana paikka. Omiin kotimaisemiin saadaan tässä vielä tämän vuoden puolella uusi kirjasto, jee. =D

    Minulla ei ole yhtään omaa lukematonta kirjaa hyllyssä. Ei minulla olekaan kauheasti kirjoja. Periaatteeni on, että kun kirja hankitaan, se myös luetaan melko pian. Monesti luen kirjan ostettuani/saatuani sen lähes heti. Minun kaaliini ei vaan mahdu tuo "hamstraus", mä olenkin ihan pöhkö noin muutenkin! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, että tämän kaiken lama-ajan keskellä pistetään vielä kirjastoja pystyyn! Jee, peukkuja!

      Olisi kyllä ihan unelmatilanne, ettei olisi mitään valmiita kirjapinoja tai -listoja. Sen kun menisi kauppaan ja hankkisi itseään kiinnostavan kirjan ja alkaisi heti lukea!

      Poista
  5. 448!! Ihan vaan vähän on tullut hamstrattua. Nyt olen kyllä pitkän aikaa lukenutkin lähes täysin vain oman hyllyn kirjoja. Kirjasto on fantastisen ihanan mahtavan upea paikka josta tekisi mieli napata kaikenlaista mukaan, mutta olen joutunut toteamaan että olen harrastanut ostelua jo niin kauan etten meinaa enää "osata" lukea kirjaston kirjoja.

    Syy: tarkat lukusuunnitelmat eivät ole mua varten vaan alkavat nopeasti tympäistä, ja kun kirjaston kirja on odotellut parikin päivää, se alkaa tuntua "pakolliselta" luettavalta ja niin ollen siihen ei enää huvitakaan tarttua! Voihan lainoja toki uusia, tai vaikka palauttaakin välillä ja hakea myöhemmin uudestaan, mutta kuitenkin tulee sellainen fiilis että kirja "täytyy" lukea lähitulevaisuudessa. Oman hyllyn kirjat sen sijaan odottelevat ihan niin kauan kuin on tarpeen, eivätkä aiheuta minkäänlaisia paineita vaikka niitä paljon onkin. :D

    Sinänsä ihan tyhmä syy olla käyttämättä kirjastoa, mutta toistaiseksi tuo on ehkä vain hyvä juttu, kun noita lukemattomia kerran on ihan omassakin jemmassa... Kun nyt ainakin toistaiseksi olen jopa ostelijana rauhoittunut, niin ehkä määrällä voisi olla peräti toivoa vähentyä hieman! :)

    Harrastan kyllä kirjahyllyn karsintaa myös lukemattomien puolelta ja laitan kiertoon sellaisia jotka eivät enää tunnukaan kiinnostavilta. Niin ollen hyllyssä odottaa melkoinen määrä kirjoja jotka ihan tosissani haluan lukea. Ihanankamalaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hohoi toinen hamsteri! Olen samaa mieltä, että kirjaston eräpäivät ovat niin tympäiseviä. Ja eihän niistä enää muista mikä jäi kesken tai mikä oli kiinnostava, kun ne on siellä kirjaston loputtomassa hyllymeressä :D

      Minä olen aika kranttu karsimaan omia lukemattomiani, jotain totaalisia huteja olen laittanut pois mutta aika hillitysti. Sehän on sama kuin pistäisi rahaa roskiin ;)

      Poista
  6. Mikäli goodreads ei pahasti valehtele, niin 94 on oma lukuni. Kuten ehkä tiedätkin, niin olen itse nyt melko ahkerasti lukenut oman hyllyn kirjoja. Aika pitkälti siitä syystä, että tuntuu tyhmältä ostaa kirja ja sitten olla lukematta sitä. Ja oman hyllyn kirjoja lukemalla saa välillä pistää kirjoja kiertoon, eli tulee vähän siivottua lisää tilaa hyllyyn. Mutta en ole ottanut siitä paineita. Oikeastaan kun viime vuonna aloitin sen, että luin 3 kuukautta vaan oman hyllyn kirjoja, niin yhtäkkiä innostuin ja luinkin niitä sen jälkeen tasaisen tahtiin koko tämän vuoden. Toki välillä olen tehnyt kirjastolainojakin - etenkin kun olin siellä töissä - mutta suurin osa on omasta hyllystä :)

    Entäs jos kokeilisit vaikka, että luet tyyliin 2 kirjaa kuukaudessa omasta hyllystä ja sitten loput saa lainata jos siltä tuntuu? JA jos sulla on kirjoja, joiden lukeminen ei enää edes kiinnosta, niin itse laittaisin ne eteenpäin.

    Mutta kirjastot ovat parhautta, joten älä unohda niitä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tyhmäähän se on! Mutta minkäs sille voi, kun ilmestyy koko ajan niin hyviä kirjoja ;) Tänään ollessani elokuvissa mietin uuden Nälkäpeli-trailerin kohdalla, että miksen hitto vie vieläkään ole lukenut kyseistä trilogiaa?? Leffa vaikutti niin siistiltä! Olen jurputtanut asiasta mm. sinulle jo keväästä ja vieläki on lukematta :D Mutta otinkin härkää sarvista ja laitoin kirjan syksyn lukulistalleni. Hyvin etenee ;)

      En unohda kirjastoja, koska ne tekevät minut onnelliseksi! Pitää siis löytää kultainen keskitie.

      Poista
  7. Minä olen aivan lukuhöperö ihminen, en ole ihan varma onko järjetön rakkauteni lukemiseen intohimo vai jonkinlainen pakkomielle.. :)

    En osaa olla päivääkään lukematta ja koska yleisimmin luen illalla, saatan alkaa jo iltapäivällä laskemaan tunteja siihen, että pääsen jatkamaan kirjaa. Lukeminen on vain jotain niin upeaa, ettei sitä voi ymmärtää, ellei itsellä ole sitä "tunteenpaloa" siihen. Mieheni ei esimerkiksi ihan pysy kärryillä intohimostani lukemiseen :)

    Vaan arvaapas mitä, minulla ei ole omana yhtä ainoatakaan kirjaa! Ellei sitten lasketa joitain sarjakuvakirjoja joita olen kerännyt vuosia takaperin. Mutta, luen kirjoja ainoastaan kirjaston kokoelmista.

    Rakastan aina sitä hetkeä kun pääsen kirjastoon valitsemaan uutta kirjasatsia. Olen kuin nälkäinen lapsi karkkikaupassa, kun kiertelen hyllyjen välissä ja voi sitä lottovoittajan tunnetta, mikäli onnistun löytämään useita hyvältä vaikuttavia kirjoja kerralla! Kotona olen yhtä hymyä ja täysin intopiukeana mietin, että minkä niistä aloittaisinkaan ensin. Aijai, se tunne, se tunne..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha eikös intohimo ja pakkomielle kulje melkein käsi kädessä ;)

      Ei yhtäkää omaa kirjaa! Oho! Kirjastoissa onkin mistä valita luettavansa ja hankintaehdotuksiakin ottavat hyvin vastaan... Ei siinä omia kirjoja tarvitse, jollei itse koe kirjaa niin tärkeäksi, että se kuuluu omaan hyllyyn...

      Tulee kyllä ihan mieletön fiilis, jos onnistuu bongaamaan jonkun kirjan, mikä on aina lainassa tai juuri ilmestynyt 8)

      Poista
  8. Moi! Voisin allekirjoittaa tekstisi lähes sanasta sanaan. En uskalla edes laskea lukemattomia kirjojani hyllyssä, mutta veikkailisin se olevan jotain parin sadan luokkaa.

    Olen itse asiassa miettinyt tätä samaa asiaa juuri itsekin. Haluan ostaa itselleni minua eniten kiinnostavat kirjat. Saatan käydä viikkoja hiplailemassa niitä kirjakaupoissa ja odotella pokkarin ilmestymistä kuin kuuta nousevaa. Joskun en malta odottaa sitäkään, vaan ostan suoraan kovakantisen. Kuitenkin valtaosa tällä hetkellä lukemistani kirjoista on kirjastosta lainaamiani, kuten sinullakin. Ehkä se on jonkin kirjaston maaginen vetovoima. Kirjastossa lukeminen on ehdottomasti parastaa! Silloin ei keskity häiriötekijöihin vaan saa uppoutua täydellisesti kirjan maailmaan! :)

    Mutta ehkä Katrin ehdotus voisi olla toimiva. Omasta hyllystä lukisi kuukaudessa aina kirjan tai kaksi ja loput sitten alati kasvavasta kirjaston pinosta! :) Pääasiahan on se, että lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjojen hiplailu <3 Minäkin teen ostopäätökseni tarkkaan ja voin käydä useamman kerran kirjakaupassa tutkimassa valikoimaa ja punnitsemassa mikä olisi juuri kiinnostavin tällä hetkellä.

      Lukeminen on pääasia! Kaksi kirjaa kuussa omasta hyllystä voisi olla hyvä, jos kuukauden saldo on esimerkiksi viisi kirjaa. Mutta jos taas kuukauden aikana ehtii lukemaan kymmenenkin, niin kaksi on aika vähän... Kyllä se siitä muokkautuu!

      Poista
  9. Minä hamstraan kirjoja "sadepäivän varalle", mutta usein tulen silti tarttuneeksi kirjaston kirjoihin. Minusta on vain ihanaa, että kotoa löytyy kirjoja :) En tiedä omien lukemattomien kirjojen tarkkaa lukumäärää, mutta todennäköisesti jossain sadan tienoilla.

    Kirjastossa lukeminen on ihanaa ajanviettettä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Villasukka kommentista! Minullekaan koti ei olisi koti ilman kirjoja...

      Mutta ei olisi myöskään kunnon ajanvietepaikkaa ilman kirjastoa ;)

      Poista

Kiitos kommentista! :)