torstai 4. syyskuuta 2014

Marja Björk: Poika

Poika on Marja Björkin neljäs romaani, joka perustuu hänen oman poikansa kokemuksiin. Kirjan idea on yksinkertainen; Marion on tyttö, joka on poika. Tai poika, joka on syntynyt tytön vartaloon. Jo erittäin nuorena Marion inhoaa hameita, itkee saadessaan tyttömäisiä joululahjoja ja ihastuu naapurin Heidiin. Björk kuvaa tarinassaan millaista on olla väärässä kehossa ja kauhulla katsoa miten se murrosiän alkaessa muuttuu koko ajan vain pahemmaksi rintojen kasvun myötä. Marion päättää olla Makke ja tekee koulussa aina kaikkensa ollakseen myös ulkoisesti poika ja päästäkseen poikien kaveripiireihin. Monelle nuorelle voi olla helpotus, että liikuntavuorot muutetaan tyttöjen ja poikien vuoroiksi, mutta Makelle se on painajainen. Kuten myös miesten ja naisten vessat. Oikeastaan kaikki missä tapahtuu jaottelua sukupuolen perusteella. 

Poika on suorasukainen kertomus Maken nuoruudesta, kokeilunhalusta ja ahdistuksen määrästä. Maken äiti on tarinassa myös tärkeässä roolissa. Miten vaikeaa Maken äidin on ymmärtää ja vahingossa aiheuttaa Makelle suuria tunnon tuskia. Välillä taas Maken äiti ymmärtää miten kuuluuu menetellä ja suhtautuu lapseensa tämän haluamalla tavalla. Koko nuoruus on Makelle yksi vuoristorata, jonka viimeisenä kieputtimena on tehdä lopullinen päätös omasta ulkomuodosta.

Pojan puhekielisyys sopi kirjan teemaan, rakenteeseen, sen henkilöihin. En vain itse ole niin suuri puhekielisyyden fani kirjoissa, mutta kielen kautta pääsin suoraan eläytymään Maken elämään. Makke paljastaa kirjan aikana pätkiä elämästään lyhyiden lukujen avulla, mutta silti kirja etenee ajallisesti oikeassa järjestyksessä. Makke saattaa hypätä kerronnassa yhtäkkiä parin vuoden yli, tai kuvailee teini-ikäänsä kokonaisuudessaan muutamalla virkkeellä. Kuitenkin hänen tuntemuksiinsa päästään tutustumaan Maken ja äidin välisten keskusteluiden, koulutappeluiden, isoveljen Aaronin hämmennyksen, ensimmäisten suudelmien ja juuri oikean vaatekaupan löytymisen kautta. Makella on sanoin kuvaamattoman raskas nuoruus, mutta kirjan kautta välittyy myös esimerkiksi Aaronin ahdistus siitä, miten tulisi suhtautua kun pikkusisko päättääkin olla pikkuveli.

Poika on aito kirja. Mutta se on myös minun makuuni liian suorasukainen. Kaikki mitä luin oli kiinnostavaa, mutta en voi sanoa pitäneeni pätkittäisestä kerrontatavasta ja kirjan kapinallisesta sävystä. Makke kokeili monen teinin tavoin rajojaan, mutta mielestäni se ei ollut kirjan kannalta niin oleellista. Eihän Maken äiti edes puuttunut siihen! Tällaiset kasvutarinat eivät ehkä ole minua varten, vaikka pidinkin Pojasta. Olen vain kyllästynyt pieniin laittomuuksiin, vanhemmille haistatteluun, koulusta lintsaamiseen ja muihin nuoruuteen kuuluviin juttuihin, joita tämänkaltaisissa kirjoissa yleensä on. Makke antaa läpi kirjan ymmärtää, että muutos mieheksi on tapahtumassa tai jo tapahtunut, mutta loppu kuitataan parilla sivulla. Olisin halunnut tietää enemmän nykyisestä hetkestä, millaista elämä on ja miltä elämä tuntuu oman elämänsä voittajana. Tottakai transsukupuolisuudessa lapsuus ja nuoruus näyttelevät varmasti tärkeitä tekijöitä, mutta olisin silti kaivannut enemmän tarinaa Maken käymästä fyysisestä muutoksesta.

Hyvä kirja kuitenkin, hotkaisin päivässä.

Kustantamo: Like
Sivumäärä: 215
Kansi: Tommi Tukiainen ja Ville Juurikkala


4 kommenttia:

  1. Tämä on koskettava kirja nuoren kehityksestä omaksi itsekseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... Minulta jäi tuo koskettavuus nyt elämättä, mutta rehellinen tarina ja nautin lukemisesta.

      Poista
  2. Minusta kirjan kiinnostavin osuus oli juuri transsukupuolisuus ja vähän harmitti, ettei oltu rajattu kirjaa vain käsittelemään sitä aihetta laajemmin ja jätetty muu vähemmälle. Tärkeä kirja tämä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Tietenkin kiinnostavaa lukea myös sopeutumisesta transsukupuolisena kouluelämään, joka osaa olla aika julma. Mutta... Sitä oli liikaa.

      Poista

Kiitos kommentista! :)