torstai 30. lokakuuta 2014

Elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille

 Olen vihdoin hyväksynyt sen faktan, että huonoihin kirjoihin ei yksinkertaisesti kannata tuhlata aikaa. Asia voi kuulostaa yksinkertaiselta teille, mutta uskoisittepa miten monta vuotta minulta kesti sisäistää tämä asia.
Tämä prosessi sai loppusysäyksensä viime viikolla, kun aloin koota pinoihin kirjoja, joiden lukemisesta en ole enää yhtään kiinnostunut. Helpotuksekseni suurin osa pinon kirjoista oli kirpputorilöytöjä, joten en kärsinyt suuria omantunnon tuskia pistäessäni nämä kirjat takaisin kiertoon. Hyllystäni katosi lähes 60 kirjaa. Tunnen oloni lähinnä helpottuneeksi, etten pakottanut itseäni kahlaamaan näitä epäkiinnostavia kirjoja läpi, vaan laitoin ne suosiolla eteenpäin etsimään oikeaa lukijaansa. Toisaalta olen ostanut kirjat sen vuoksi, että ne kiinnostavat minua, joten tämän lukemattomien kirjojen karsimisen olisi voinut välttää jollen olisi pölyttänyt kirjoja hyllyssäni muutamia vuosia vaan lukenut ne heti. Nyt tiedän paremmin.

Tein aikaisemmin postauksen kirjaston käytöstäni ja siitä ja kommenteistanne innostuneena aloin lainata kirjoja todella usein. Yhtäkkiä minulla oli kotinurkissani monta kasaa kirjaston kirjoja, joiden eräpäivät paukkuivat ja oman hyllyn kirjoja, jotka kiinnostivat enemmän. Paria kirjaa lukuunottamatta palautin maanantaina ne kaikki takaisin kirjastoon. Vaikka Suomen kirjastojärjestelmä on enemmänkin kuin mahtava, niin minulle iski huoli viime viikkoisesta hyllyjen inventaariosta. Mitä jos nyt luen vain kirjaston kirjoja, ja omat kiinnostavat hankinnat muuttuvat kuukausi kuukaudelta tylsiksi ja huonoiksi? Hyvä kirja kestää aikansa ja odottelunsa, mutta minä muutun ihmisenä koko ajan. Kirjat on luettava silloin, kun niihin on intohimoa ja paloa.

Viimeinen niitti valaistumiselleni oli tämänkertainen lukupiirikirjamme, josta kirjoitan arvion luultavasti vasta ensi viikon puolella. Olisin lopettanut kirjan jo heti alkuunsa, mutta taistelin lukupiirin nimissä ;) Minua suorastaan itketti lukea kaiken koulustressin, tehtävien ja kotiaskareiden keskellä niin huonoa kirjaa, että mieluummin olisin melkein istunut hammaslääkärissä. Ajattelin kirjaa lukiessani miten monta muuta huonoa kirjaa olen elämäni aikana lukenut hampaat irvessä loppuun. Ja miten monta hyvää lukukokemusta olisin saanut niiden kesken jättämisellä. Päätin, että tästä eteenpäin vaiennan sisäisen suorittajani kirjoja lukiessa. Huonojen kirjojen lukeminen ei nimittäin todellakaan ole sen kaiken arvoista. Tietenkään kaikki kirjat eivät voi olla helppoja tai viiden pusun kirjoja, mutta yritän parhaani mukaan opetella kirjojen keskeyttämisen taitoa.

Seuraavaksi pähkäilemään hyllyn eteen, että mitä sitten luettaisiin :)
Kuvia TBR-hyllyistä...

26 kommenttia:

  1. Hyvää pohdintaa (ja kivoja kuvia kirjoista!!). Itse olen todella surkea jättämään kirjoja kesken, vaikka ne olisi kuinka huonoja tahansa. Jos kirja on heti ensi sivuilta lähtien todella kökkö, osaan jättää sen kesken. Mutta jos olen ehtinyt lukea jo vaikka 50 sivua, niin kynnys kesken jättämiseen on suurempi. Harvoin siis mikään kirja jää kesken.

    Ja huonoissakin kirjoissa on eroja. On kirjoja, jotka yksinkertaisesti eivät anna yhtään mitään, niiden lukeminen on tylsää ja edes se tylsyys ei herätä mitään uusia ajatuksia, eikä välttämättä edes tiedä, miksi kirjasta ei ole pitänyt. Silloin tuntuu todelliselta ajanhukalta, että on kirjan lukenut! Mutta joskus, kuten vaikka Anne Tylerin Hengitysharjoituksia lukiessani, niin meinasin jättää kirjan kesken, koska inhosin alkua, mutta lopulta kaikki se ärsyttävyys kääntyikin päälaelleen ja jopa tykkäsin kirjasta. Silloin taas ns. huonompi kirja toi jotain uutta lukukokemuksieni joukkoon ja herätteli minua lukijana. MUTTA tällaisia ns. hyviä huonoja kirjoja on vähän :D Monet kirjat ovat rehellisesti vaan sellaista kakkaa, että turha niihin on aikaansa tuhlata.

    Olen itse tuota lukupiirikirjaa päässyt jopa sivulle 60, mutta en vielä (!) inhoa (!) kirjaa. Haha, ehkä odotukseni olivat NIIN matalat teidän muiden valitusten jälkeen, että olen yllättynyt, kun olen ymmärtänyt edes jotain ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas on hassua jättää kirja kesken ihan muutaman sivun jälkeen, sillä minä pääsen yleensä aika hitaasti kirjojen maailmoihin mukaan. Tietenkin mitä pidemmällä kirjassa on, niin ei raaskisi jättää kesken, kun on siihenkin saakka jaksanut..

      Ja niin! Juuri lukemani Kiltti tyttö oli myös tälläinen ns. hyvä huono kirja. Kirjoitustyyli ei iskenyt yhtään, mutta en voi kiistää ettenkö olisi tarinaan vähän addiktoitunut tai kirja herättänyt ajatuksia.

      Odotan siis, että pääsen kuulemaan sinulta mistä se kirja kertoi ;)

      Poista
    2. Minulla on niin korkea kynnys jättää kirjoja kesken, että on melkein huijausta puhua siitä, että jätän kirjoja heti ensi sivujen jälkeen kesken ;) Mutta kyllä joskus jo kymmenenkin sivun jälkeen huomaa, ettei kirjan kieli iske yhtään, tai siinä on jotain muuta todella ärsyttävää, niin siinä kohtaa kynnys jättää kirja lukematta tai odottelemaan parempaa hetkeä on vielä matalampi. Mitä pidemmälle pääsee, niin se kynnys vain kasvaa :)

      Poista
    3. Haha! Jäitpäs kiinni!
      Näinhän se menee.. Täytyy vain valita luettavat kirjat niin huolella, ettei tarvitse tällaisiä mietiskellä ;)

      Poista
  2. Jätän nykyään kirjoja harvoin kesken, mutta pari vuotta sitten tein sitä useamminkin. Nykyään teen niin vain todella huonojen kirjojen kohdalla, koska yritän antaa joka kirjalle mahdollisuuden parantaa loppua kohden:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kirja voi parantua joskus huimastikin loppua kohden! Varsinkin jotkut juonivetoisemmat tarinat...

      Poista
  3. Tämä sinun tekstisi toimikoon innoittajana omalle hyllyjen siivoukselleni! Sinne on kertynyt niin paljon kirjoja, etteivät kaikki millään mahdu. Rehellisesti sanottuna en varmasti tule kaikkia ikinä lukemaan. Miksi niitä siis säästelen? Ehkä siksi, ettei käy niin, että pois annettu kirja alkaakin myöhemmin kiinnostaa. Sekin on huono perustelu, koska saahan sen sitten vaikka kirjastosta, jos tarvitsee.

    Minulla on myös ongelmana se, mihin kirjat kierrätän.

    Huonot kirjat olen onneksi oppinut jättämään kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Turha huonoja kirjoja säästellä, koko ajan ilmestyy lisää ja lisää mielenkiintoisia kirjoja joita lukea :)

      Jollei kirpputoripöytää jaksa laittaa pystyyn, niin kai kai johonkin bookcrossing-hyllylle? Tai SPR:n kirppareille? Tai nettikirpputorit :)

      Poista
  4. Minä harjoittelen tuota kesken jättämistä edelleen. Se on yllättävän vaikeaa! Jos kirja ei kiinnosta yhtään, huomaan että lukujumikin tulee helpommin. Nyt olen kyllä viime vuosina petrannut asian suhteen kovasti, ja valikoin lukemisiani tarkemmin. Elämä todellakin on liian lyhyt huonoille kirjoille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin! Ja jonkun tosi huonon/hyvän kirjan jälkeen voi olla todella vaikeaa päättää seuraava kirja ja lukujumi kehkeytyy :D
      Ja kyllä tässä on vielä itse kullakin opettelemista kesken jättämisessä :p

      Poista
  5. Hyvä päätös! Minäkin tänä syksynä päätin, että luen vain hyviä kirjoja, ja oloni on keventynyt huomattavasti. TBR-kirjojen lukumäärä hyllyssä edelleen on huima, mutta nyt olen päättänyt, että en pelkää jättää kirjaa kesken, jos se ei vaan innosta. Olen parhaillaan lukemassa novellikokoelmaa, jossa julmasti vain hyppäsin muutaman novellin ohi, koska muutaman sivun jälkeen en ollut kiinnostunut novellien tarinoista. Kokoelmassa on kyllä ollut myös aivan loistavia novelleja, ehkä parhaita, mitä olen tähän mennessä lukenut, joten mielestäni on ihan hyvä vain, etteivät kokoelman kehnommat tapaukset päässeet pilaamaan lukukokemusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on niin hyvä olo tämän päätöksen jälkeen! Huh! Oli hyvä ymmärtää, ettei sitä kuolinvuoteella saa mitään palkintoa, vaikka lukisi kaikki kirjat kiltisti loppuun.

      Alkoi kiinnostaa mikä novellikokoelma on kyseessä :p

      Poista
    2. Pasi Ilmari Jääskeläisen Missä junat kääntyvät

      Poista
    3. En ole lukenut mitään Jääskeläiseltä, mutta olen ymmärtänyt että teokset ovat vähän eri tasoisia.

      Poista
  6. Jätän kirjan aika helposti kesken, mutta Susipalatsin kanssa taistelin puoleen väliin eli 400 sivuun asti. Sitten totesin, että kiitti mulle riitti ja loput 400 sivua jäivät lukematta. :) Yleensä saatan luovuttaa 1-50 sivun jälkeen ilman suurempia tunnontuskia. Eihän sitä kukaan tiedä, että kirja jäi kesken. :)

    Olen viime aikoina koettanut lukea hieman enemmän omia, mutta samaan aikaan kirjastopinot kasvaa kun en ole tajunnut rajoittaa lainaamista. Nyt olen sitten koettanut opetella, että vien vaan luettuja pois enkä ota uutta tilalle. Ei oo helppoo. Just taas repsahti vähän, kun käväisin vaan 'nopeasti' lähikirjastossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh 800 sivua paskaa kirjaa olisi paljon! Onneksi jätit puolitiehen:D

      Haha kirjastorepsahdukset :D Jotkut lipsuvat tupakka- tai karkkilakosta, me repsahdetaan kirjastossa. Ja onhan se kivempi muillekin kirjaston käyttäjille, ettei minulla ole suurta kirjastokirjavuorta kotona koskemattomana :)

      Poista
  7. Jätän itse aika harvoin kirjoja kesken, mutta kyllä niitä aina vuoden aikana tulee. Joskus lukuhetki on väärä, joskus taas kirja ei nappaa, ei sitten yhtään. Jätin viimeksi alkutekijöihinsä Bridget Jonesin uusimman. Tahdoin testata, uppoaisiko chick lit vielä, mutta totesin varsin pian, että ei minun kannata eikä tarvitse teosta lukea, jos se ei anna minulle mitään. Joskus sen sijaan käy niin, että palaan kesken jätettyyn myöhemmin. Näin kävi esimerkiksi Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -teoksen kanssa, jonka lopulta luin muutama vuosi kesken jättämisen jälkeen ja tykästyin. Joskus jätän kirjan kesken tiedostaen, että luen sen myöhemmin (näin on käynyt Kytömäen Kultarinnan kanssa, koska en halunnut huonon lukuhetken pilaavan teosta. Nyt teos odottelee Kirjamessuilta hankittuna hyllyssä täydellistä lukuhetkeä.) Sitten on niitä kirjoja, jotka taistelen loppuun (aika usein kyseessä on silloin klassikko, jonka koen, että se on "pakko" lukea.)

    Minulla on tapana tuulettaa omaa kirjahyllyä viemällä kirjastoon asiakkaiden vaihtohyllyyn sellaisia kirjoja, jotka olen lukenut ja todennut sellaisiksi, joita ei ole välttämättömyys säilyttää itsellä. Aina ovat lähteneet pikapikaa uudelle lukijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on vähän tuo asenne, ettei kirjoja jätetä kesken vaan ne siirretään odottamaan parempaa ajankohtaa. Mutta on olemassa vääriä lukuhetkiä hyvälle kirjalle ja oikeasti paskoja kirjoja. Kultarinta olisi ihana lukea! Toivottavasti sinä tykästyt siihen, kun päätät aloittaa :)

      Kirjaston vaihtohylly on hyvä idea! Minäkin olen jonkun kirjan sinne joskus vienyt, ja jonkun joskus ottanutkin :) Joko ihmiset ovat hyllyllä ihan kärppinä täällä Turussa tai sitten se on vähäisessä käytössä, hyllyssä ei usein ole mitään löytöjä minun makuuni.

      Poista
  8. Kun tiedän etten millään ehdi lukea kaikkia niitä kirjoja, jotka kiinnostavat, jätän täysin surutta ja omantunnontuskitta kirjat kesken, joita en jaksa lukea. Toiset alkavat maistua puolenvälin jälkeen puulta, ne "lukaisen" harppoen loppuun, esim. siten, että tiedän miten dekkarissa käy jne. Eivät ne välttämättä "huonoja" ole, ne, jotka jätän kesen. Ne eivät vain kiinnosta tarpeeksi :). Mutta mieluummin tosiaan käytän aikani niihin kirjoihin, jotka kiinnostavat -- ei yksi ihmiselämä riitä niidenkään lukemiseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Jotkut dekkarit on välillä vaikea jättää kesken, kun kuitenkin haluaisi tietää loppuratkaisun. Varsinkin jos kyseessä on psykologinen kirja, niin pienellä silmäilyllä kaikki ei aukea minulle.
      Nyt minäkin aion olla rohkeampi kirjan kesken jättämisessä!

      Poista
  9. Olipa tämä inspiroiva postaus! Minäkin lähden yrittämään tätä strategiaa omien lukupinojeni kanssa. Elämä on tosiaan liian lyhyt huonoille kirjoille. Olen muös huomannut saman, että muutun jatkuvasti lukijana ja esim. Viime vuonna innostanut kirja ei enää tänä vuonna kiinnostakkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie! Onnea koitokseen, toivottavasti löytyy lujuutta jättää epäkiinnostavat kirjat pois elämästä :)
      Hassua tosiaan miten sitä voikin muuttua lyhyessäkin ajassa niin paljon :) Sen takia en osaakaan mainostaa itseäni minkään tietyn genren lukijana, ei sitä koskaan tiedä mikä kiinnostaa vaikkapa ensi kesänä!

      Poista
  10. Onnea uudelle asenteelle :) Ehkä minäkin vielä jonain päivänä opin antamaan periksi ja jättämään kirjan lopullisesti kesken sen sijaan, että roikottaisin ei-kiinnostavaa teosta hyllyssä ja luettavien listalla ajasta ikuisuuteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin! Ehkä haastavin juttu on myöntää itselleen, ettei oikeasti enää halua lukea kyseistä kirjaa.

      Poista

Kiitos kommentista! :)