torstai 16. lokakuuta 2014

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Noria Kaitio kuuluu teemestarien sukuun. Pian on hänen aika suorittaa valmistumisseremoniansa ja ottaa perheensä vastuu teemestarina. Yksi teemestarin velvollisuuksista on suuren ja pyhän salaisuuden salassapito tavallisen teemestarin toimen lisäksi.
Mutta maailma on katastrofitilassa, sillä vesi on loppumassa. Ihmisten veden käyttö on hyvin säännösteltyä ja kallista, mutta silti juomaveden laadusta ei aina voi olla varma. Ihmiset ovat sairaita ja köyhiä, ei ihme että osa sortuu vakavaan vesirikokseen ja joutuu näin ollen kärsimään kamalan kohtalon. Veden vähyydestä ja sodan läsnäolosta kokee myös teemestari osansa.

Täytyy sanoa, että tässä on varsinainen helmi! Kun yhtenä iltana tätä aloittelin teidän suosituksistanne johtuen (kiitos <3), en voinut uskoa millaista tarinaa pääsin lukemaan. Ja millaisen kirjailijan kynästä! Itärannan tyyli kirjoittaa on ehkä vähän hitaanlainen ja halusin lukea tätä ajatuksella, jotta pääsisin nauttimaan joka hetkestä. Luinkin kirjaa viikon verran, sillä samaan hetkeen iski pienehkö syysväsymys. Kirjan panttaaminen kannatti, sillä nyt olen mykistynyt. Teemestarin kirjassa ei ole yhtään merkityksetöntä lausetta.

Kirja ei ollut ehkä perinteinen dystopia etenemistahdiltaan. Verkkaisesti kirja lähti käyntiin ja lukija pääsi tutustumaan tähän kauhistuttavaan tulevaisuuden kuvaan, jonka Itäranta on maalaillut. Sain lukea myös kiehtovia osuuksia, jossa Noria tutki ystävänsä Sanjan kanssa kaatopaikalta löytyneitä cd-levyjä ja muuta tekniikkaa, joka oli heille aivan vierasta. Aivan täydellisesti tämä uusi maailma ei minulle vielä auennut ja jäin vähän selityksiä vaille. Mutta ehkä kirjailijan oli tarkoituskin jättää tulevaisuuden näkymää vähän salaperäiseksi?

Kirjan idea oli myös oikein mainio, ihmisten huoleton tuhlailu ja luonnon kuluttaminen on tullut päätökseensä. Teemestarin kirja viihdytti, mutta myös pysähdytti. Mihin asti voimme kaivaa itsellemme kuoppaa, kunnes siitä tulee liian syvä?

Kustantamo: Teos
Sivumäärä: 266
Kansi: Ville Tiihonen


10 kommenttia:

  1. Peesaan.. tämä on helmi! Pidin myös loppuratkaisusta: ei liian helppoja vastauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin! Loppuratkaisusta unohdinkin puhua, pidin kovasti epilogista! Pohtimaan jäin, mutta olen tyytyväinen.

      Poista
  2. Minulla on tämä jo kirjastostakin lainassa, pitäisi viimein lukea!

    VastaaPoista
  3. Tämä oli mielestäni ilmestymisvuotenaan paras suomalainen kirja, tykkäsin tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Onneksi tämä on nyt käännettykin, niin saavat muutkin nauttia tästä :)

      Poista
  4. Oi, tämä oli kyllä tosi hyvä kirja. Ja vaikka luin tämän jo aikaa sitten, niin vieläkin tämä kirja on vahvasti mielessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan, ettei unohdu minultakaan ihan heti :) Ja onneksi kirja vaikutti siltä, että kestää helposti uusintaluvunkin!

      Poista
  5. Ihanaa, että luit tämän ja pidit. Yksi kotimaisia suosikkejani aivan ehdottomasti. Ja tosiaan - puhutteleva. Sen lisäksi, että tätä lukiessa oli pakko juoda litroittain teetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan :) Hassua, minulle tuli hirveä himo juoda vettä :D

      Poista

Kiitos kommentista! :)