lauantai 4. lokakuuta 2014

J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi

Mansikkavispipuuroa ja viimeinen luku.
Harry Potter on epäsuosittu ja kurjaa elämää elävä orpopoika, joka joutuu asumaan portaiden alla olevassa komerossa tätinsä perheen luona. Petunia-täti ja Vernon-setä ovat mitä hirvein kasvattiperhe mitä kuvitella saattaa Harryn paiskiessa kotitöitä, tädin ja sedän lelliessä Harryn ikäistä poikaansa Dudleyta. Hieman ennen 11-vuotispäiväänsä Harry alkaa saada kirjeitä. Kirjeet eivät kuitenkaan tavoita Harryn hyppysiä, sillä Vernon-setä ja Petunia-täti ovat ehdottomasti kirjeiden sisältöä vastaan. Harryn 11-vuotissyntymäpäivänä hänet kuitenkin tavoittaa Tylypahkan noitien ja velhojen koulun avainten vahti Rubeus Hagrid. Hagrid ojentaa Harrylle kirjeen, jossa Harry kutsutaan Tylypahkaan opiskelemaan!

Paljastuu, että Harryn vanhemmatkin ovat olleet noita ja velho ja kuolleet pimeyden velhon Voldemortin sauvasta. Myös Harryn pimeyden ruhtinas oli yrittänyt tuhota, mutta jostain syystä pieni poikavauva oli jäänyt henkiin. Tästä Harrylle jäi muistoksi salaman muotoinen arpi otsaan. Tästä kymmenen vuoden takaisesta illasta johtuen Harry on kuuluisa; hän jäi eloon Voldemortilta ja tuon illan jälkeen Voldemort katosi. Tästä huolimatta taikamaailma on täysin uusi Harrylle ja opiskelu aloitetaan alusta. Harrylla on oikein vauhdikas opiskeluvuosi ystäviensä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa, mutta lukuvuoden loppupuoli ei suju yhtä leppoisasti kun kolmikko huomaa jotain hämärää olevan tekeillä.

Aaaaah <3 Voi miten paljon onnea, riemua ja kyyneleitä tämä kirja minussa herättikään! Oli aivan upeaa lukea tämä kirja uudelleen pitkästä aikaa ja tuntui niin turvalliselta tutustua Tylypahkaan Harryn kanssa askel askeleelta. Riemastuin kovasti Hagridin, McGarmiwan, Kalkaroksen, Dumbledoren tapaamisesta taas! Yllätyin jopa huomatessani, että pidin Ronista paljon enemmän kuin aiemmin. Harrykin ilahdutti minua, sillä hän oli paljon nokkelampi ja sarkastisempi hahmo kuin muistin. Mutta sitten taas... Miten Draco Malfoy ei muutu sitten ikinä? :D Vihasin häntä heti ensihetkestä lähtien ja toivoin niin kiihkeästi pojalle pientä "vahinkoa" vaikkapa huispausluudan varrella.

Viisasten kivi oli itseasiassa paljon nopealukuisempi kuin muistin, ei mennyt montaakaan hetkeä kun ikävistä Dursleyn sukulaisista oli jo päästy ja tutustuttiin jännittävään Viistokujaan. Juoni etenee todella intensiivisesti, en vain voinut lopettaa kirjan lukemista! Eihän kirjassa ole loppujen lopuksi kovin paljon sivuja, joten kirjan nopeatempoiset tapahtumat ymmärrettäköön. Jatkoinkin tästä heti Salaisuuksien kammioon ja ilahduin, miten siinä olikaan enemmän Harryn ja kumppaneiden tavallisen kouluarjen kuvausta. (Yritän ehtiä bloggaamaan Salaisuuksien kammiosta mahdollisimman pian, laahaan vähän jäljessä näiden arvioiden kanssa.) Viisasten kivessä ei sille paljon ole aikaa, sillä tutustuminen taikamaailmaan ja kouluun vie niin kauan aikaa, että loppukirjan seikkailu alkaakin edellä mainittujen jälkeen melko pian.

Harry Potter ja viisasten kivi oli myös todella hauska! Rowlingin nokkela kieli on välittynyt hyvin taitavan suomentajan Jaana Kaparin kautta. Hihittelin useaan kertaan ääneen tämän kirjan parissa, mutta vastapainoksi en voinut olla itkemättäkään.. :) Haluan myös kiittää Rowlingia taikamaailman perusteellisuudesta ja sen yksityiskohtaisesta havainnoillistamisesta. Ihan täydellistä miten jokainen palanen on suunniteltu ja harkittu niin lukijaa kuin seuraavia osia ajatellen. Vau.

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 335
Suomentanut: Jaana Kapari
Kansi: Mika Launis


10 kommenttia:

  1. Oi Harry, Harry... Minun olisi tarkoitus lukea Pottereita uudelleen Halloween-haasteeseen, odotan innolla taikamaailmaa sukeltamista! Kirjojen herättämät nostalgiset tunteet ovat ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Varaudu suuriin tunnemyrskyihin! Näitä kirjoja eletään, ei lueta :)

      Poista
  2. Voi, eikö ollutkin ihanaa palata takaisin Tylypahkaan? Minulla oli ihan samoja ajatuksia tästä kirjasta, kun silloin alkukesästä aloitin myös Pottereiden uudelleenluvun. Luen niitä tällä kertaa englanniksi, mutta olen kyllä samaa mieltä, että Jaana Kapari on onnistunut kääntämään kirjat erinomaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti! Englanniksi olisikin kiva kokeilla näitä! Ensimmäistä Potteria luin jonkin verran englanniksi pääsykokeita varten ja ihan ymmärrettävää kielen taso oli minullekin ;)

      Poista
  3. Toivottavasti ehdin pian tämän kirjan pariin, nyt into on vielä palavampi, kun luin arviosi! :D

    peeäs, tämähän sopisi myös emännöimääni Nostalgiset nuortenkirjat -haasteeseen... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälle kannattaa ehdottomasti tinkiä jostain oma aikansa, laatua nimittäin tiedossa kuten aina! <3

      Hei niinpäniin! Pitää tutustua haasteeseen tarkemmin.. Vaikka periaatteesta kieltäydyn kutsumasta Pottereita nuortenkirjoiksi. Silläkin verukkeella, että olen itse lisännyt postauksen loppuun vastaavan tunnisteen :D

      Poista
  4. Pottereihin palaaminen tuntuu aina vähän siltä, kuin palaisin kotiin. Ja kiva, että sinäkin luet näitä ;)

    VastaaPoista
  5. Oi! Itse luin loppukesästä tämän ensimmäisen Potterin ensimmäistä kertaa noin puoleentoista vuosikymmeneen ja varsin samoilla linjoilla kanssasi olin. Vielä kun ehtisi blogata siitä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta! :D Minullakin on ollut jo luvattoman kauan kakkososa bloggaamatta..

      Poista

Kiitos kommentista! :)