tiistai 21. lokakuuta 2014

Johan Bargum: Syyspurjehdus


On syyskuu, kun kaksi miestä päättävät lähteä purjehtimaan vielä kerran ennen talvea. Olof ja Harald eivät ole ystäviä, mutta he tuntevat toisensa Elin-nimisen naisen kautta. Molemmat ovat rakastaneet Eliniä koko sydämestään, mutta miesten välejä hiertää jokin muukin. Syyspurjehdus kertoo Olofin puheenvuorosta poliiseille, kun häntä kuulustellaan Haraldin takia. Kävi nimittäin niin, että Olof oli ainoa, joka tuli purjehdukselta takaisin. Aseessa on Olofin sormenjäljet, mutta hän ei myönnä olleensa osallisena Haraldin kohtaloon. Vai oliko sittenkin? Kirjan toisessa osassa käydään sama läpi Haraldin näkökulmasta.

Ihanan seesteinen kirja pimeästä syksystä, meri-ilmasta ja rakkaudesta. Upean kannen alle kätkeytyy 120 sivua kauniita, hienovireisiä lauseita, mutta suuri tarina. Syyspurjehduksessa avataan monia juonen haaroja, mutta hyvin iso osa jää lukijan mielikuvituksen varaan. Pidän Bargumin tyylistä, mutta olisin kaivannut vähän enemmän oikeaa aikajärjestystä tapahtumille, varsinkin Haraldin osassa oli vaikeaa verrata niitä Olofin kertomaan. Lopusta sen sijaan pidin kovasti, sopivan vihjaileva, mutta silti täysin avoin.

Bargum kertoo tarinansa todella vähäeleisesti, joka tuntuu itseasiassa aika tyylikkäältä. Syyspurjehdukseen liittyy monia arkojakin asioita, joten upeaa miten hienovaraisesti Bargum asiansa esittää. Ja lyhyesti. Vähillä sanoillakin saa yllättävän paljon aikaan. Näiden sivujen aikana koin suuria tunnemyllerryksiä tarinan edetessä ja uusien asioiden ponnahdellessa pinnalle. Mitä kaikkea onkaan hillityn kuoren alla?

Syyspurjehdukselle löytyy varmasti yhtä monta tulkintaa kuin lukijaa. Oma tulkintani lähentelee merta, tämä kirja on aivan yhtä arvaamaton. Enempää en uskalla tästä runoilla paljastamatta tärkeää sisältöä kirjasta. Pidin kirjasta ja sen tunnelmasta ja toivon muidenkin lukevan tämän. Syyspurjehdus ei nimittäin ole tavanomainen purjehduskirja.

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 120
Suomentanut: Marja Kyrö
Kansi: Helena Kajander, Roland Schneider


3 kommenttia:

  1. En hirveästi tästä kirjasta muista, muutakuin että koin sen vahvasti ja pidin. Mutta eniten silmiini pisti tuo ihana muumimuki. ;D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumimuki on aarteeni! <3 Ja Syyspurjehdus ;)

      Poista
  2. Sain viimein Syyspurjehduksen luettua, kauan se lukulistallani ehtikin roikkua. Olipa hieno teos, tunnelmaltaan niin upea.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)