tiistai 14. lokakuuta 2014

Lyhyesti x 3

Jollainhan tämäkin kirjoitusblokki on rikottava. Vuorossa siis kolme lyhyehköä arviota. Vähän pohdiskelen josko tekisin jo perjantaina alkaneen syyslomani kunniaksi pienen postauksen lomani lukemisista. Vaikka tenttikirja onkin etusijalla, niin mietin että sellainen juttu olisi kiva tehdä :)

Vadelmavenepakolainen on kirja kansallisuustransvestiitistä Mikko Virtasesta, joka on suomalaisen ruumiissa oleva ruotsalainen. Muutto Ruotsiin olisi tietysti yksinkertainen ratkaisu, mutta se ei riitä Mikolle. Hän haluaa tavallisen ruotsalaisen elämän ja ruotsalaisen menneisyyden Ruotsissa. Ihme ja kumma Mikolle tarjoutuu mahdollisuus muuttua göteborgilaiseksi mieheksi nimeltä Mikael Andersson. Mutta muutos ei irtoa halvalla tai helpolla.

Myönnän, että Vadelmavenepakolainen ärsytti minua aluksi aika paljon. En saanut kirjasta otetta, kun Mikko paasasi ruotsalaisuuden mahtavuudesta ja keskittyi ruotsalaisten perheiden salakuunteluun Thaimaan saarella. Pikkuhiljaa romaani kuitenkin käynnistyi ja eihän tämä lainkaan hullumpi kirja ollutkaan! Mukavasti absurdeja juonenkäänteitä! Vaikkei kirjan kieli itsessään minua sen erityisemmin naurattanut, niin tapahtumat vetivät. Realistisessakaan romaanissa ihan kaiken ei tarvitse olla uskottavaa. (Riippuen tietysti kirjasta, joskus epäuskottavat tapahtumat saavat minut hyvinkin kiukkuiseksi...) Vadelmavenepakolaisen kanssa viihtyy ja irtaantuu arjesta.

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 270
Kansi: Rasmus Snabb


Kävin katsomassa muuten tänään tästä tehdyn leffan. En pahemmin tykännyt..

 Toinen Harry Potter luettuna! Harryn ja kumppaneiden toinen vuosi Tylypahkassa alkaa kummallisesti, kun ensin kotitonttu Dobby saapuu yllätysvierailulle Likusteritielle varoittamaan Harrya jostain vaarallisesta ja lähtöpäivänä Harry ja Ron eivät pääsekään laiturille 9 3/4. Matka Tylypahkaan tapahtuukin poikkeuksellisesti Ronin isän Arthurin lumoamalla autolla, mutta ei sekään suju ongelmitta. Hetken Harry ja Ron luulevat jo saavansa potkut Tylypahkasta, mutta omaksi ja lukijan onneksi he voivatkin huokaista helpotuksesta. Helpotus kestää kuitenkin vain hetken, kun koulun väkeä alkaa kangistua käytäville ja Harry kuulee ääniä, joita muut eivät.

Loistava kirja! Olin aivan haltioissani retkestä Weasleyn kotikoloon, jossa saimme Harryn kanssa elää hetken aivan tavallisessa velhoperheessä. Nämä arkikuvaukset ovat mielestäni aivan ihania kohtia Pottereissa. Rakastan myös sitä jännitystä ja hyvän ja pahan taistelua, mutta esimerkiksi menninkäisten kitkeminen Weasleyn perheen puutarhasta oli yksi hauskimpia juttuja hetkeen :) Salaisuuksien kammio oli jo aika paljon jännittävämpi kuin Viisasten kivi, vaikkakin yhtä nopeatempoinen. Suurin ihmetykseni Salaisuuksien kammiossa lienee, että miten kirjan alussa Dobby voi olla niin kamalan raivostuttava, mutta viimeisillä sivuilla koko otusta tekisi mieli halata. Upea tarina ja jatkoa odotan aivan innolla.

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 365
Suomentanut: Jaana Kapari
Kansi: Mika Launis



Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja on jo neljäs kirja mielensä pahoittamisesta ja suosion loppua ei näy! Minäkin ostin tästä heti kappaleet itselleni ja äidilleni, eikä tarvinnut katua. Tällä kertaa kirja on romaani-muodossa ja kirjan sävykin on vähän synkkä. Mielensäpahoittaja nimittäin rakentaa itselleen arkkua ja kirjoittelee muistokirjoitusta. Arkun kanssa Mielensäpahoittajalla käy pieni onnettomuus ja kirjassa tutustutaan myös Suomen terveydenhuoltoon. Mutta eihän vuodeosastolla makaaminen sovi kun on hommia tehtävänä ja emäntäkin täytyy käydä päivittäin syöttämässä hoitokodissa.

Vaikka kirjassa oli kuolema ja lähteminen esillä, en kokenut kirjaa mitenkään turhan synkäksi. Oli oikeastaan mukava lukea näistäkin asioista Mielensäpahoittajan näkökulmasta. Eihän jokainen pappa itselleen hauta-arkkua nikkaroi, mutta pidin Mielensäpahoittajan suhtautumisesta kuolemaan ja kuluneeseen elämään. Kaikki oli hänelle luonnollista, kuten kuuluukin. Koska vointi oli vielä mainio, niin silloinhan nuo asiat tulee hoitaa valmiiksi tulevaisuutta varten. Eihän se muistokirjoituksenkaan laatiminen luonnistu enää, kun on emännän viereisessä pedissä hoitolaitoksessa. Hieno romaani, jossa oli mukana runsaasti huumoria ja sopivasti herkkyyttä.

Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 248
Kansi: Mika Tuominen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)