torstai 2. lokakuuta 2014

Toni Karonen, Jaakko Muilu: Oma koti kullan kallis

Blogattavien pino on päässyt vähän kasvamaan, joten väsymyksestä huolimatta pitää välillä vähän kirjojakin arvioida ;) Tai tällä kertaa sarjakuva. (Olen blogannut myös aiemmista osista, ja edelleenkään en voi oikein välttyä spoilaamasta edellisiä osia. Jos Karim on sinulle tuntematon, kannattaa tutustua ensin nettisivuihin tai lukea ensimmäinen arvioni.

Spesiaalinumero Karimista on eräänlainen syventyminen Karimiin henkilönä ja lukijan kannalta ajateltuna jonkinlainen välietappi Karimin matkassa ennen seuraavia jännittäviä käänteitä. Oma koti kullan kallis kertoo takautuvasti ajasta, jolloin Karim ei vielä kuulunut Ulkopuolisten jengiin. Karim muistelee, miten kaksi kuukautta sitten hänellä oli vielä tyttöystävä, perhe, kavereita ja koulumenestystä. Tämä spesiaalinumero on rakennettu juuri muutoksen kynnykselle; kerrotaan Karimin tavallisesta onnellisesta arjesta, ja siitä miten hän tulee löytäneeksi Ulkopuoliset ja Eko Bombatan.

Olen aiemmin harmitellut sarjakuvien lyhykäisyyttä ja miten hahmoon ei ehdi tutustua yhden numeron aikana niin intensiivisesti kuin esimerkiksi romaaneja lukiessani. Siltä kannalta ajatellen Oma koti kullan kallis oli oikein hyvä katsaus Karimin menneisyyteen. Melko pakollinen juttu Karim-faneille!

Vaikka tässä erikoisnumerossa ei olekaan niin paljon mukana väkivaltaisia yhteenottoja (mutta niitä kuitenkin on!), se ei ole missään nimessä tylsä. Oli kiva seurata Karimin käyntiä koulussa, keskusteluja kavereiden kanssa ja eloa perheensä luona Varissuolla. Mutta tulin tarttuneeksi Karimin ja hänen tyttöystävänsä Jennin suhteeseen, joka ei tuntunut kovin autenttiselta. Suhde on ilmeisesti vasta muutaman kuukauden ikäinen, mutta keskustelu tuntuu silti todella varovaiselta ja ei vain sovi omaan päähän. Karimin ja Jennin suhde vaikutti vähän pakolliselta kuviolta, jotta Karimilla olisi yhä enemmän asioita, joita muistella ja harmitella niiden pieleen menoa. Toisaalta Karonen on melko hauskasti hahmotellut tarinaan stereotypiset naisten mielialan vaihtelut ja äkkipikaisuuden. Mutta en silti onnistunut hahmottamaan parin väliltä mitään kipinää.

Huomasin myös Karimin piirtäjän vaihtuneen Harri Honkalasta Jaakko Muiluun. Muilu on melko uskollinen aiemmalle piirrostyylille, sitä kuitenkaan kopioimatta. Muilun tyyli on selvästi yksinkertaisempaa. Täytyy myöntää, että lämpenin enemmän Honkalan tarkoille ilmeiden kuvauksille ja yksilöllisille hahmoille. Nyt jengit näyttivät tasaiselta massalta, josta en erottanut ketään. Tämä kuvittajan vaihtuminen ehkä painoi eniten sarjakuvan lukemisessa.

Tarina vetää kuitenkin edelleen :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)