sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Gillian Flynn: Kiltti tyttö


Nick ja Amy Dunnella on viisivuotishääpäivä. Kun Nick saapuu heidän kotiinsa keskellä päivää, hän ei löydä Amya. Sen sijaan hän löytää olohuoneesta kamppailun jälkiä. Kun poliisit olohuoneesta pois pyyhityn veren jäämiä, Nick valehtelee katoamispäivänsä kulusta ja ostoskeskuksen epämääräinen jengi kertoo Amyn halunneen ostaa aseen miehensä vuoksi, poliisien syyttävät sormet osoittavat Nickia. Nick päättää löytää vaimonsa hinnalla millä hyvänsä.

Kirjan ensimmäisessä osassa Nick ja Amyn päiväkirjamerkinnät vuorottelevat. Nickin teksteistä saa käsityksen parin avioliiton tämän hetkisestä voinnista, kun Nick kertaa aamunsa tapahtumia poliiseille ja keskustelee Amysta siskonsa Margon kanssa. Amyn päiväkirjamerkinnät vievät aina vuoteen 2005 saakka, kun pari kohtaa ensimmäisen kerran juhlissa. Tämänkaltainen avioliittoromaani toimii erinomaisesti kahdella kertojalla. Asioilla kun tapaa olla kaksi puolta.
Nickin ja Amyn kertojaäänet ovat erilaisia, mutta samanlainen asioiden epämääräinen selittely ja tarkentelu toistuu. Samoin kuin yritykset olla hauskoja ja kiroilu. En pitänyt kirjoitustyylistä ollenkaan. Ehdin jo ajatella, että jos olisin lukenut tämän englanniksi (missä en ole niin hyvä, enkä osaa arvioida tämänkaltaisia asioita), olisin voinut pitää tästä valtavasti.

Mielestäni Gillian Flynn ei ole tavoittanut uskottavasti miesnäkökulmaa, mikä saa hahmon lyömään yli. Kaikki Nickin selitykset ja kuvailut hänen baaristaan ja muista arkisista asioista, eivät tunnu Nickin tyyliselle miehelle oikeilta ajatuksilta. Sitä paitsi romaanin idea ja juoni ovat mielenkiintoiset, mutta tämä turhanpäiväinen selittely vei todella paljon aikaa ja ehdin pitkästyä moneen kertaan. Amyn tukahdettu raivokin tuntuu melko epäuskottavalta, kuin myös se ulospäästetty, joka on täynnä alatyylisiä viittauksia.

Pidin Kiltin tytön juonesta ja psykologisuudesta, mutta valitettavasti se ei päässyt pahemmin yllättämään. Oli helppo arvata mistä oli kyse, eikä minulta viety mattoa jalkojen alta. Toki kirjan loppupuolen yksityiskohdat olivat sekä kiinnostavia että yllättäviä, mutta se oli aika vähän se. Kaikki ei selvinnyt täysin vieläkään, mutten tunne olevani niin utelias, että menisin elokuviin katsomaan. Amy ja Nick ovat molemmat niin vastenmielisiä ja kuvottavia hahmoja, etten välittäisi kuulla heistä enää. Kirjaa lukiessani päällimmäiset ajatukseni liittyivät vain siihen miten perseestä nuo kaksi olivat.

Flynn on kirjoittanut kunnon psykologisen jännityspaketin, josta toteutus jäi ontumaan onnettoman kirjoitustyylin vuoksi.

Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 444
Suomentanut: Terhi Kuusisto
Kansi: Bernard Ott



8 kommenttia:

  1. Komppaan sinua, en pitänyt kirjasta. Tämän kirjan vuoksi meinasi uudempi kirja jäädä lukematta. Onneksi Leena Lumilla oli niin hyvä bloggaus kirjasta, että päätin sittenkin lukea Paha paikka jännärin. Sitä voin suositella :) Se on todella paljon parempi tarinaltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi onneksi! Ostin nimittäin reilu vuosi sitten hulluilta päiviltä Sharp objects ja Dark places ja juuri mietin, että mitä ihmettä niiden kanssa teen... Täytyy kyllä pitää jonkinlainen tauko tästä kirjailijasta ennen niiden lukemista :D

      Poista
  2. Katselin tätä kirpparilla - hinta huikeat 2 euroa - mutten ostanut. Ja ehkä hyvä niin. Ei kuulosta yhtään kirjaltani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, melko edullinen! Minäkin laitan kirjan nyt myyntiin, mutten ihan kahdella eurolla ajatellut myydä :p
      Jep, ei ollut minunkaan kirjani :( Monet ovat tästä kyllä pitäneet.

      Poista
  3. Ostin tuo samat Hulliksilta kuin sinäkin. Sharp Objectsin olen lukenut ja se oli kyllä hieno ja mielenkiintoinen (tosin keskikohdassa oli vähän tyhjäkäyntiä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Helpottaa vähän näihin muihin Flynnin teoksiin tarttumista, kun kuulee muilta positiivisia kokemuksia :)

      Poista
  4. Minulla myös kirjoitustyyli tökki ja pohdin, olisiko englanniksi ollut parempi. Minusta tämä tarina sopi valkokankaalle paremmin kuin kirjan sivuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voi hyvin olla. Näin juonivetoisessa tarinassa ei edes haittaisi, vaikka pari sanaa sieltä täältä jäisi ymmärtämättä.

      Poista

Kiitos kommentista! :)