lauantai 29. marraskuuta 2014

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys


Neljäntienristeys kattaa neljän perheenjäsenen tarinan noin sadan vuoden puitteissa. Kirjoittelin tässä jo jonkinmoisen pätkän mistä kirja pääpiirteittäin kertoo, mutta päädyin deletoimaan ne, sillä en oikeastaan halua kertoa tästä mitään! Neljäntienristeys on sitä mahtavampi, mitä vähemmän siitä etukäteen tietää. Olen melko varma, että ensimmäinen kirjoittamani lause on aivan tarpeeksi.

Voih, minkä taideteoksen sainkaan hyppysiini! Tämä oli ainoa tämän vuoden Finlandia-ehdokas, jonka ehdin lukemaan ja olisin kernaasti suonut palkinnon Kinnuselle. Neljäntienristeys imaisee samantien mukaansa taitavalla ja tarkalla kielellään. Ensimmäisessä luvussa vuoden 1996 terveyskeskuksessa sitä on hämillään ja miettii henkilöiden suhteita toisiinsa ja ylipäätään mistä on kyse. Tämän jälkeen tarina alkaa sadan vuoden takaa ja etenee henkilön tarina kerrallaan. Ensimmäiset sata sivua kertoo kätilönä toimivan Marian tarinan, seuraavat 70 sivua on Marian tyttären Lahjan kokemuksia jne. Tämä oli mielestäni upea ratkaisu! Pidän kyllä kertojien tasaisestakin vaihtelusta, mutta joskus se kuitenkin sekoittaa lukijaa. Tässä sain keskittyä aina täydellisesti yhden henkilön maailmaan ja ajatuksiin. Kun aluksi huomasin kirjan sisältävän tällaisen rakenteen, epäilin tarinoiden yhdistymistä. Mutta tietenkin ne yhdistyivät, vuosiluvut menevät oikein mukavasti päällekkäin ja kirjan edetessä Neljäntienristeyksestä tuli aina vain syvällisempi.

Ihan mielettömän koskettava ja ajatuksia herättävä esikoisromaani! Kirjan lähestyessä loppuaan pohdin jo uusintalukua, sillä varmasti jotain oli jäänyt sisäistämättäkin. Voi, odotan jo sitä kertaa, että saan lukea tämän uudelleen! Rakastin tarinoiden keskenään yhdistymistä, ja pohdin miten eri ajanjaksot mahtoivat vaikuttaa henkilöiden käytökseen. Uskottava teos, jonka tapahtumat ja henkilöt ovat todella intiimisti, suorastaan henkilökohtaisesti kirjoitettu. Koin niin paljon eri tunteita tätä lukiessani, kyyneleiltä en vain voinut välttyä.

On monenlaisia anoppeja ja miniöitä, mutta Lahjan ja Kaarinan suhde oli täysin omaa luokkaansa. En tahdo paljastaa kirjaa lukemattomille mitään, mutta näiden naisten suhtautuminen toisiinsa on pyörinyt päässäni päiviä. Hyvällä tavalla siis. Muiden ratkaisuja on helppo tuomita ja kyseenalaistaa, Neljäntienristeys kehottaa katsomaan ensin tarkemmin.

Tommi Kinnunen, I love you.

Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 334
Kansi: Martti Ruokonen


5 kommenttia:

  1. Anni, tämä on minullekin ihan viiden tähden kirja. Aloitin yhtä toista F-ehdokasta, mutta en jaksanut niitä luontokuvailuja, joten se jäi. Kinnusen teksti on taikaa!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ihana kuulla! Tämä todella on niin täydellisyyttä hipova kirja, etten voinut edes harkita pienempää pistemäärää..

      Hmm, taidan arvella mistä Finlandia-ehdokkaasta on kyse. Minulla on se lukulistalla kyllä, saa nähdä koska pääsen sitä kokeilemaan :)

      Poista
  2. Neljäntienristeys e ole aivan ominta minulle, mutta tämä on hyvä kirja. Viihdyin tämän seurassa ja nostin sen oman blogini parhaiden listalle.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)