lauantai 31. tammikuuta 2015

Tammikuun luetut


Kuukauden koosteen aika! Teen tämän ensimmäistä kertaa, joten vähän on vielä hakusessa mitä tähän tulisi kirjoitella (vaikka uskollisesti luenkin aina muiden kirjabloggaajien kuukausikoosteita).
Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, luin 8 kirjaa tammikuun aikana. Ihan kiva saldo, loman loppuminen otti heti veronsa, sillä vain kaksi viimeksi luettua kirjaa on luettu koulun alkamisen jälkeen. Lisäksi olen kahlannut puoleen väliin asti Julie Orringerin Näkymätöntä siltaa, joka on melko massiivinen 765 sivun olemuksellaan. Orringerista lisää ensi kuussa, kun saan sen loppuun asti. (Tähän asti todella ihana ja kiinnostava tarina. Kauhulla odotan mitä tuleman pitää sodan kynnyksellä olevassa Euroopassa.)

Kuukauden suosikkejani olivat ehdottomasti Tove Janssonin Taikatalvi ja Satu Grönroosin Lumen syli. Janssonin kirja oli yhtä ihana ja älykäs kuin aiemmillakin lukukerroilla ja Grönroosin kirjasta kirjoitin arvion tänne.
Reijo Mäen Sheriffi-kirjasta tehdyn leffan kävin katsomassa heti seuraavana päivänä siitä, kun sain kirjan luettua. Tykkäsin molemmista! Vaikka olin juuri lukenut kirjan, leffa tuntui aivan omanlaiseltaan tarinalta, mutta oli silti uskollinen alkuperäisteokselle.
Kuukauden pettymykset olivat Nicole Richien Totuus timanteista ja Juha Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä. Richien kirjalta ei varmasti moni odottaisi sen kummempaa, mutta kyllä se silti lähestulkoon itketti huonoudellaan. Itkonen meillä oli lukupiirikirjana ja ensikosketukseni tähän suosittuun mieskirjailijaan, mutta jotenkin tarina jätti kylmäksi.

Stressaantunutta elämää vietetään taas täällä, mutta tarkoitus olisi nyt yrittää elellä rauhallisesti päivä tai edes viikko kerrallaan. Onneksi yhden mieltä vaivanneen asian sain pyyhittyä pois stressilistaltani pari viikkoa sitten, kun sain kesätöitä. Olen tosi innoissani ensi kesän hommistani, ja mukava ajatella ettei tarvitse kesällä yrittää elää pyhällä hengellä, kun opintotukea ei tipu.
Helmikuussa yritän järkyttävän korkean ja painavan tenttikirjakasan lisäksi hyökätä mahdollisimman monen romaanin kimppuun. Orringerin lisäksi olen suunnitellut lukevani muutamia muita kirjoja, kuten neljättä Harry Potteria, Varistytön toista osaa ja Finlandia-Juniorin voittanutta Maresia.

Miten teidän tammikuunne sujui? Mitä tuli luettua? Mitä nyt lukulistalla?

Edit// Jostain syystä olen tullut raapustaneeksi luettuihin Collinsin Vihan liekit, vaikka todellisuudessa luin Matkijanärhen eli Nälkäpeli-trilogian viimeisen osan. :)

perjantai 9. tammikuuta 2015

Satu Grönroos: Lumen syli


Olen tällä viikolla ehtinyt ja jaksanut lukea yhtä jos toistakin. Varesta, muumia, hömppää, hauskaa... Jätän nämä nyt ihan tietoisesti ja vailla omantunnon tuskia sinne kuukausikoosteeseen, mutta Satu Grönroosin Lumen sylistä on pakko kertoa vähän tarkemmin. 

Lumen syli kertoo juuri koulunsa aloittavasta Helmistä. Helmillä on äiti, muttei isää. Perheeseen kuuluu myös kaksospojat Timo ja Tommi ja yhtenä yönä Helmi saa kolmannen isoveljen nimeltä Pena. Kirja sijoittuu 1960-luvun loppuun ja tarjoaa lukijalleen melko tavallista yksinhuoltajaperheen arkea eräässä pikkukaupungissa. Kirjan alussa Helmin ystävä Mirjami kuolee ja Helmin elämä muuttuu. Luokkakaverit nälvivät koulussa ja Timo ja Tommi kiusaavat kotona. Pena on kiva vain silloin, kun ei ole kännissä. Helmi löytää elämästään kuitenkin paljon iloa ja ihmeteltävää, eikä Lumen syli ole mikään kurja koulukiusaamiskirja! Helmi on suorasanainen tyttö, joka selviää vieressään olevasta Mirjamin tyhjästä pulpetista, mutta Mirjami ei silti katoa hänen mielestään. Helmin nuori opettaja Kaarina on kirjassa myös keskeinen hahmo ja osa luvuista on kerrottu hänen näkökulmastaan. Kaarinalla on omat henkilökohtaiset kamppailunsa, mutta yrittää selvitä niistä yhtä urheasti kuin Helmi. 

Pidin tästä kirjasta kovasti! Siitä on aikaa, kun olen lukenut lapsinäkökulmasta ja ihastuin Helmiin kovasti. Helmi kiinnittää huomiota asioihin mitkä tuntuvat minulle itsestäänselvyyksiltä. Toisaalta olen sitä mieltä, että niitä asioita pitäisi yhä huomata. Pitäisi huomata, että saunan jälkeen päälle puettavat vaatteet tuoksuvat lauantailta tai että pitää ottaa vielä yksi reikäleipä koska voi on niin hyvää. Helmi on nokkela ja älykäs tyttö, pidin hänen huomautuksistaan esimerkiksi Peppi- ja Viisikko-kirjoista. Helmin tarkkaavaisuuden lisäksi nautin kovasti lukea 1960-luvun arjen kuvauksesta. Melkein aloin toivoa, että olisin itse ollut lapsi silloin :D Helmin äiti ahkeroi kahdessa eri työssä, että saisi elätettyä koko porukan. Ruokana oli lähes poikkeuksetta kastiketta ja perunaa, mutta perheen ateriahetkistä oli silti mukava lukea. Pennin nallekarkit, laamapaidat ja telkkarista tullut Tarzan tulivat myös tutuiksi. 

Helmin lisäksi hänen äitinsä Elsa tuli minulle läheiseksi. Äiti yrittää kaikkensa, jotta koko perheellä olisi mahdollisimman hyvä, mutta silti ruikutusta hän ei kuuntele vaan napauttaa samantien takaisin. Kaksi työtä ja kastikkeen valmistaminen pitävät tämän kiireisenä, ja Penan paluu Helsingistä isänsä luota aiheuttaa äidille lisää otsaryppyjä. Välillä Helmi salakuuntelee äitinsä ja naapurin Siiri-tädin kahvipöytäkeskusteluja, joista käy ilmi äidin uupumus. Ihailin kuitenkin tämän sisua ja periksiantamattomuutta. 

Kirjan loppu saattaa jättää lukijalle kysymyksiä (minulle se jätti), mutta mielestäni se päätti kirjan hyvin. Ehkä Kaarina-opettajan osuus jäi kirjassa jonkin verran varjoon ja sitä kautta hänen kohtalonsa jätti minut vähän hölmistyneeksi. Kaarinallakin on mielenkiintoinen tarina, mutta se on silti melko pienessä roolissa. En olisi halunnut sivuakaan pois Helmin tarinasta, joten ehkä kirja olisi voinut olla vähän paksumpi :) Lumen sylissä ei ole tärkeintä juoni, vaan sen ihana tähti Helmi ja kohtaukset ihan tavallisesta arjesta 50 vuotta sitten.

Olen niin mielettömän iloinen, että lukujumini on virallisesti tiessään ja tuntuu, että voisin lukea koko ajan! Lomaakin on vielä muutama päivä jäljellä, joten seuraavaksi taidan valita yhden tiiliskiven luettavaksi...

Kustantamo: Atena
Sivumäärä: 311
Kansi: Nina Leino /PdeR




perjantai 2. tammikuuta 2015

Suzanne Collins: Matkijanärhi


Varo juonipaljastuksia trilogian aiemmista osista!

Katniss on pelastettu nälkäpelistä, mutta häntä ei ole viety vyöhykkeelle 12 takaisin kotiinsa. Vyöhyke 12 on nimittäin tuhottu täysin, mukaanlukien suurin osa sen asukkaista. Gale, Katnissin perhe ja alle tuhat muuta asukasta on viety turvaan vyöhykkeelle 13, jonka olemassaolosta ei hetki sitten edes tiedetty. Vyöhykkeellä 13 on elämä on rakennettu maan alle ja kallioiden sisällä on valmistauduttu vallankumoukseen jo vuosia. Myös Katniss toimitetaan vyöhykkeelle 13, sillä hänen on määrä toimia kapinan symbolina, matkijanärhenä. Päätös matkijanärheksi ryhtymisestä ei ole Katnissille helppo, varsinkin kun kukaan ei tiedä mitä Peetalle on tapahtunut.

Kävin katsomassa elokuvissa Matkijanärhen ensimmäisen osan, kun olin Vihan liekeissä puolivälissä (tätä ennen toki katsoin Vihan liekit kotona). Tästä syystä sain ahmittua kirjan ensimmäisen puoliskon varsin nopeasti, sillä halusin vain päästä ottamaan selville loppuratkaisun. Kirja on nopeatempoinen, mutta mielestäni valitettavan iso osa pyörii Katnissin milloin mistäkin taistelusta toipumisen ja propagandaviestien ympärillä. Tietysti nämä lisäsivät kirjaan jonkin verran uskottavuutta, eihän vahvinkaan sankaritar voi olla koko ajan areenalla. Silti Nälkäpelin ja Vihan liekkien toimintapakkausten jälkeen Matkijanärhi ei onnistunut kietomaan minua yhtä hyvin pikkusormensa ympärille. Vaikka kirja onkin helppolukuinen ja kieli on melko yksinkertaista, pidän suomennosta erittäin onnistuneena.

Kirja oli silti koukuttava, eilenkin luin vielä kahdelta yöllä, kun halusin tietää mitä tuleman pitää. Matkijanärhi ja koko Nälkäpeli-trilogia on hyvin rakennettu ja idealtaan enemmänkin kuin kiinnostava. Mutta myös ahdistava ja julma. Valonpilkkuina minun lukumatkallani toimivat Prim ja Haymitch. Suosikkihahmoni!

Matkijanärhen ja samalla koko kirjasarjan loppuratkaisu koitui minulle pettymykseksi. En halua spoilata sitä kirjaa lukemattomilta, mutta minusta se oli liian helppo. Helpolla en tarkoita todellakaan yksinkertaista (päinvastoin), vaan sitä miten kaikki selvisi liian nopeasti. Melkein tuli tunne, että Collins olisi kyllästynyt kirjan kirjoittamiseen ja kehitellyt mahdollisimman nopeasti kirjoitettavan teorian. Kirja jätti paljon kysymyksiä kapinan aikaisista tapahtumista ja ihmettelen miksei niitä haluttu selventää enempää.

Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 360
Suomentanut: Helene Bützow
Kansi: Tim O'Brien


torstai 1. tammikuuta 2015

Uuden vuoden himotut

Kun eilen katsottiin taakse jäävää vuotta, tänään tahdon kirjoitella tulevasta vuodesta. Tai lähinnä omista lukusuunnitelmistani. Kuten monen kirjaintoilijan, myös minun yksi suosikkijutuistani on erilaisten kirjalistojen ja lukusuunnitelmien laatiminen. Asetin tänään Goodreadsiin omaksi luettujen kirjojen vuositavoitteekseni 95. Melkoinen tavoite, mutta tätä varmasti helpottaa se että aion lukea tänä vuonna vain hyviä kirjoja ;) Jostain syystä olen aina silloin tällöin pakottautunut lukemaan kirjan joka ei kiinnosta minua tippaakaan, mutta se on ollut niin hypetetty etten ole malttanut jättää väliinkään. Nämä lukukokemukset ovat olleet ihan keskinkertaisia, mutta en silti enää viitsi velvoittaa itseäni tuollaiseen.

 Aion myös ottaa vähän rennomman otteen blogini kanssa. Blogi on ollut pystyssä ja aktiivisena reilun kolmen vuoden ajan. Viime viikkoon mennessä olin jättänyt vain yhdestä kirjasta bloggaamatta. Jouluaattona sitten luin Charles Dickensin Joululaulun, josta pidin mutta kirja ei herättänyt niin paljoa ajatuksia että olisin siitä saanut arvion kyhättyä. Tämän jälkeen sain vihdoin loppuun Suzanne Collinsin Vihan liekit, josta pidin kovasti. Mutta tämäkään ei antanut kipinöitä kirjoittamiseen, joten päätin antaa olla. Tulevaisuudessa aion arvioida edelleen kirjoja tasaiseen tahtiin, mutta jätän pois ne teokset joista ei tunnu luontevalta kirjoittaa. Suunnittelin myös toteuttavani tammikuun lopusta alkaen kuukauden koontipostauksia, joista uteliaat voivat kurkkia mitä muuta olen arvioitujen kirjojen lisäksi lukenut.

Mutta mitä sitä sitten lukisi? Haluaisin keskittyä omassa hyllyssäni odottaviin aarteisiin, sillä lukemista vartenhan ne kirjat on sinne hankittu :) Lukemattomia riittää kolminumeroiseen lukuun asti ja tänä vuonna aion harkita myös tarkemmin tulevia kirjaostoksiani, jottei hyllyyn kerry huonoja ostoksia tai rahaa kulu turhaan. Yritän lukea tänä vuonna mahdollisimman fiilispohjaisesti, mutta koska minulla on koko vuosi edessä voisin listata alle muutaman kirjailijan joihin haluan tutustua vuonna 2015.

Kirjailijat, joiden kirjoja haluan lukea tänä vuonna: 

  • Rick Riordan, olen nähnyt kaksi Percy Jackson-elokuvaa, joista en kovin vakuuttunut. Mutta Kreikan mytologia kiinnostaa minua ja uskon kirjojen olevan roimasti leffoja parempia.
  • Cassandra Clare, paljon hypetetty The Mortal Instruments -sarjan ensimmäinen osa odottaa jo lukemistaan.
  • Jodi Picoult, omistan Picoultin kaikki kolme suomennettua kirjaa, jotka olen kiinnostavien teemojen myötä hankkinut hyllyyni.
  • Jonas Gardell, en ole kuullut kenenkään sanovan pahaa sanaa hänen kirjoittamastaan Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogiasta.
  • Virpi Hämeen-Anttila, jostain syystä minulle on kertynyt Hämeen-Anttilan kirjoja jo melkoisen monta! Kirjailijan teokset vaikuttavat kuitenkin laadukkailta ja helppolukuisilta, joten aika viimein tarttua näihin.

Mitä sinä haluat lukea tänä vuonna?