perjantai 9. tammikuuta 2015

Satu Grönroos: Lumen syli


Olen tällä viikolla ehtinyt ja jaksanut lukea yhtä jos toistakin. Varesta, muumia, hömppää, hauskaa... Jätän nämä nyt ihan tietoisesti ja vailla omantunnon tuskia sinne kuukausikoosteeseen, mutta Satu Grönroosin Lumen sylistä on pakko kertoa vähän tarkemmin. 

Lumen syli kertoo juuri koulunsa aloittavasta Helmistä. Helmillä on äiti, muttei isää. Perheeseen kuuluu myös kaksospojat Timo ja Tommi ja yhtenä yönä Helmi saa kolmannen isoveljen nimeltä Pena. Kirja sijoittuu 1960-luvun loppuun ja tarjoaa lukijalleen melko tavallista yksinhuoltajaperheen arkea eräässä pikkukaupungissa. Kirjan alussa Helmin ystävä Mirjami kuolee ja Helmin elämä muuttuu. Luokkakaverit nälvivät koulussa ja Timo ja Tommi kiusaavat kotona. Pena on kiva vain silloin, kun ei ole kännissä. Helmi löytää elämästään kuitenkin paljon iloa ja ihmeteltävää, eikä Lumen syli ole mikään kurja koulukiusaamiskirja! Helmi on suorasanainen tyttö, joka selviää vieressään olevasta Mirjamin tyhjästä pulpetista, mutta Mirjami ei silti katoa hänen mielestään. Helmin nuori opettaja Kaarina on kirjassa myös keskeinen hahmo ja osa luvuista on kerrottu hänen näkökulmastaan. Kaarinalla on omat henkilökohtaiset kamppailunsa, mutta yrittää selvitä niistä yhtä urheasti kuin Helmi. 

Pidin tästä kirjasta kovasti! Siitä on aikaa, kun olen lukenut lapsinäkökulmasta ja ihastuin Helmiin kovasti. Helmi kiinnittää huomiota asioihin mitkä tuntuvat minulle itsestäänselvyyksiltä. Toisaalta olen sitä mieltä, että niitä asioita pitäisi yhä huomata. Pitäisi huomata, että saunan jälkeen päälle puettavat vaatteet tuoksuvat lauantailta tai että pitää ottaa vielä yksi reikäleipä koska voi on niin hyvää. Helmi on nokkela ja älykäs tyttö, pidin hänen huomautuksistaan esimerkiksi Peppi- ja Viisikko-kirjoista. Helmin tarkkaavaisuuden lisäksi nautin kovasti lukea 1960-luvun arjen kuvauksesta. Melkein aloin toivoa, että olisin itse ollut lapsi silloin :D Helmin äiti ahkeroi kahdessa eri työssä, että saisi elätettyä koko porukan. Ruokana oli lähes poikkeuksetta kastiketta ja perunaa, mutta perheen ateriahetkistä oli silti mukava lukea. Pennin nallekarkit, laamapaidat ja telkkarista tullut Tarzan tulivat myös tutuiksi. 

Helmin lisäksi hänen äitinsä Elsa tuli minulle läheiseksi. Äiti yrittää kaikkensa, jotta koko perheellä olisi mahdollisimman hyvä, mutta silti ruikutusta hän ei kuuntele vaan napauttaa samantien takaisin. Kaksi työtä ja kastikkeen valmistaminen pitävät tämän kiireisenä, ja Penan paluu Helsingistä isänsä luota aiheuttaa äidille lisää otsaryppyjä. Välillä Helmi salakuuntelee äitinsä ja naapurin Siiri-tädin kahvipöytäkeskusteluja, joista käy ilmi äidin uupumus. Ihailin kuitenkin tämän sisua ja periksiantamattomuutta. 

Kirjan loppu saattaa jättää lukijalle kysymyksiä (minulle se jätti), mutta mielestäni se päätti kirjan hyvin. Ehkä Kaarina-opettajan osuus jäi kirjassa jonkin verran varjoon ja sitä kautta hänen kohtalonsa jätti minut vähän hölmistyneeksi. Kaarinallakin on mielenkiintoinen tarina, mutta se on silti melko pienessä roolissa. En olisi halunnut sivuakaan pois Helmin tarinasta, joten ehkä kirja olisi voinut olla vähän paksumpi :) Lumen sylissä ei ole tärkeintä juoni, vaan sen ihana tähti Helmi ja kohtaukset ihan tavallisesta arjesta 50 vuotta sitten.

Olen niin mielettömän iloinen, että lukujumini on virallisesti tiessään ja tuntuu, että voisin lukea koko ajan! Lomaakin on vielä muutama päivä jäljellä, joten seuraavaksi taidan valita yhden tiiliskiven luettavaksi...

Kustantamo: Atena
Sivumäärä: 311
Kansi: Nina Leino /PdeR




8 kommenttia:

  1. Hauskaa, että lukujumisi on tiessään! Minullekin on nyt lomalla lukeminen maittanut ja hyviä kirjoja onkin tullut luettua.

    Tämä kirja on vähän kiinnostanut, mutta jotenkin en kuitenkaan ole kokenut tätä ihan omakseni. Mutta katsellaan, josko tulee joskus luettua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Sen verran pitkä loma takana, että kaiholla mietin mitä kaikkea olisin ehtinyt nyt lukea ilman sitä jumitusta. No, ehtii sitä jonkin verran sitten koulun ohessa!

      Tässä on melko lyhyitä lukuja, että nopeasti tämän lukee jos tekee mieli. En olisi itse uskonut että pidän tästä näin paljon, joten suosittelen kyllä :) Mutta toisaalta, jos kirja vaikuttaa jo ennen lukemista melko keskinkertaiselta, niin ehkei se sitten ole sinun kirjasi :)

      Poista
  2. Hei kiva, että lukujumi on auennut! Mulla aukes kans, Kylmä saari oli niin hyvä! Tää Lumen syli mulla oli joskus lainassa, mut en lukenut. Hmm, vaikuttaa kyllä hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Huomasin Kylmän saaren jo katalogista, mutta en sitten tullut lainanneeksi sitä kirjastosta ja Adlibriksen aleissa tuli vastaan, niin toivottavasti minäkin ehdin pian lukemaan sen :)

      Lumen syliä suosittelen kovasti! Lukiessa pääsi kerran tai kaksi itku, mutta ihana se oli :)

      Poista
  3. Minäkin ajattelin että ehtisin lukea tän joululomalla, mutta enpä sitten ehtinytkään. Mutta vaikuttaa kyllä niin hyvältä, että jospa tässä kevään aikana vielä lukisi :).

    Kiva että lukujumi hävisi!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen oikeasti lukemaan!! Nyt kun mietin niin harmi olisi ollut, jos itse olisin lykännyt tämän lukemista vielä vuodella.

      Poista
  4. Anni, tämä on todella vangitseva kirja. Minä en aina kovastikaan pidä lapsikertojista, mutta Helmistä kyllä. Todenmakuinen. Sain jopa kuulla, että tarinan aikoina pankkineideillä oli eräällä jos toisellakin tanssikengät jo töissä mukana. En toki halua yliestää, mutta näitä Helmin äitejä on kyllä piisannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Leena! Luin Lumen sylin jälkeen Emma Donoghuen Huoneen, jossa oli myös lapsikertoja. Olipa pettymys Helmin maailman jälkeen :( Grönroos on mielestäni todella onnistunut tässä..

      Poista

Kiitos kommentista! :)