perjantai 2. tammikuuta 2015

Suzanne Collins: Matkijanärhi


Varo juonipaljastuksia trilogian aiemmista osista!

Katniss on pelastettu nälkäpelistä, mutta häntä ei ole viety vyöhykkeelle 12 takaisin kotiinsa. Vyöhyke 12 on nimittäin tuhottu täysin, mukaanlukien suurin osa sen asukkaista. Gale, Katnissin perhe ja alle tuhat muuta asukasta on viety turvaan vyöhykkeelle 13, jonka olemassaolosta ei hetki sitten edes tiedetty. Vyöhykkeellä 13 on elämä on rakennettu maan alle ja kallioiden sisällä on valmistauduttu vallankumoukseen jo vuosia. Myös Katniss toimitetaan vyöhykkeelle 13, sillä hänen on määrä toimia kapinan symbolina, matkijanärhenä. Päätös matkijanärheksi ryhtymisestä ei ole Katnissille helppo, varsinkin kun kukaan ei tiedä mitä Peetalle on tapahtunut.

Kävin katsomassa elokuvissa Matkijanärhen ensimmäisen osan, kun olin Vihan liekeissä puolivälissä (tätä ennen toki katsoin Vihan liekit kotona). Tästä syystä sain ahmittua kirjan ensimmäisen puoliskon varsin nopeasti, sillä halusin vain päästä ottamaan selville loppuratkaisun. Kirja on nopeatempoinen, mutta mielestäni valitettavan iso osa pyörii Katnissin milloin mistäkin taistelusta toipumisen ja propagandaviestien ympärillä. Tietysti nämä lisäsivät kirjaan jonkin verran uskottavuutta, eihän vahvinkaan sankaritar voi olla koko ajan areenalla. Silti Nälkäpelin ja Vihan liekkien toimintapakkausten jälkeen Matkijanärhi ei onnistunut kietomaan minua yhtä hyvin pikkusormensa ympärille. Vaikka kirja onkin helppolukuinen ja kieli on melko yksinkertaista, pidän suomennosta erittäin onnistuneena.

Kirja oli silti koukuttava, eilenkin luin vielä kahdelta yöllä, kun halusin tietää mitä tuleman pitää. Matkijanärhi ja koko Nälkäpeli-trilogia on hyvin rakennettu ja idealtaan enemmänkin kuin kiinnostava. Mutta myös ahdistava ja julma. Valonpilkkuina minun lukumatkallani toimivat Prim ja Haymitch. Suosikkihahmoni!

Matkijanärhen ja samalla koko kirjasarjan loppuratkaisu koitui minulle pettymykseksi. En halua spoilata sitä kirjaa lukemattomilta, mutta minusta se oli liian helppo. Helpolla en tarkoita todellakaan yksinkertaista (päinvastoin), vaan sitä miten kaikki selvisi liian nopeasti. Melkein tuli tunne, että Collins olisi kyllästynyt kirjan kirjoittamiseen ja kehitellyt mahdollisimman nopeasti kirjoitettavan teorian. Kirja jätti paljon kysymyksiä kapinan aikaisista tapahtumista ja ihmettelen miksei niitä haluttu selventää enempää.

Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 360
Suomentanut: Helene Bützow
Kansi: Tim O'Brien


4 kommenttia:

  1. Minustakin trilogian aikaisemmat osat ovat olleet parempia kuin tämä ensimmäinen. Minulle Nälkäpelin idea oli juurikin se peli ja Matkijanärhi ei enää jaksanut innostaa samalla lailla kuin edeltävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Silti minua vähän turhautti Katnissin peliin joutuminen uudelleen Vihan liekeissä, odotin niin että saisin lukea hänestä ohjaajana. Nälkäpelin idea on todellakin se peli, mutta ei saa toistaa liikaa itseään ;) Vaikka olihan pelin osuus huomattavasti lyhyempi toisessa kuin ensimmäisessä osassa.

      Poista
    2. Minäkin olisin halunnut nähdä Katnissin ohjaajana! Olisi ollut mielenkiintoista nähdä sekin puoli pelistä.

      Poista
    3. Niin! Elokuvissa tietysti vähän vilautettiin areenan ulkopuolisia tapahtumia, mutta ei muistaakseni silti yhtään sitä mitä Haymitch puuhaili Katnissin ja Peetan hyväksi :s

      Poista

Kiitos kommentista! :)