lauantai 28. helmikuuta 2015

Helmikuun luetut


Hassua, ettei helmikuussa ole kuin pari päivää vähemmän kuin tavallisessa kuukaudessa ja silti se tuntuu niin paljon lyhyemmältä. Kuukauden lyhyydestä huolimatta ehdin opiskella ahkerasti, lukea 9 kirjaa ja jopa vähän lomailla.

Kuukauden top3:seen kuuluu ehdottomasti Orringerin Näkymätön silta, Genovan Edelleen Alice ja Gavaldan Karkumatka. Kaksi ensimmäistä olivat todella hyviä tarinoita ja niin koskettavia! Haluan suositella niitä ihan jokaiselle. Erityisesti Genovan romaani on nyt ajankohtainen, kun kirjasta tehty elokuva tulee teattereihin maaliskuussa. Gavaldan kirjan luin hetken mielijohteesta ja yllätyin positiivisesti! Pitääkin lukea enemmän hänen kirjojaan, vaikka olen tosin kuullut ettei hänen uusimpansa "Lempi ei ole leikin asia" yllä aiempien tasolle.

Helmikuun tietopaketti oli vuoden 2012 Tieto-Finlandian voittanut Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut. Opin paljon kirjaa lukiessani, mutta mietin mahtaakohan siitä osa olla jo vanhentunutta tietoa? Kirjassa Lappalainen ainakin puhui muutamista tulevista muutoksista ja olisi kiva tietää ovatko ne vaikuttaneet eläinten hyvinvointiin mitenkään. Kirjassa oli silti mielestäni aika paljon toistoa ja kuluttajan kannalta turhaakin tietoa poliittisista asioista. Riippuu tietysti lukijasta kuka jaksaa syventyä kyseiseen asiaan lakipykälien ja kansainvälisestä näkökulmasta katsoen. Minä toivoin vain saavani tietää vastauksen takakannen kysymykseen "Miten ruokasi eli elämänsä?" ja sen selvensi erinomaisesti kana, broileri, sika ja lehmä -nimiset luvut. Mielenkiintoinen kirja joka tapauksessa, tuskin olisin tullut lukeneeksi tätä lähiaikoina, jollen olisi vetänyt tätä TBR-purkistani.

Kuukauden pettymykset olivat Jari Tervon Jarrusukka (miten se olikin niin surkea!), Erik Axl Sundin Unissakulkija ja viime vuoden Finlandia-Juniorin voittanut Maria Turtschaninoffin Maresi. Maresin ansiot kyllä tunnistan, kirja oli hyvin kirjoitettu ja sillä on varmasti omat faninsa. Minun odotuksiini kirja vain ei oikein osunut. En myöskään oikein ymmärtänyt Varistytön jatko-osan Unissakulkijan maailmaa. Miksi pihistellä ja jaaritella 300 sivua ja viimeisten 100 sivun aikana vasta antaa jotain tapahtuakin? Dekkarin tulee olla juonivetoinen koko ajan! Toivottavasti viimeinen osa Varjojen huone ohittaa tämän tylsimyksen ja kipuaa Varistytön kanssa samalle tasolle.

Maaliskuun lukusuunnitelmat ovat vielä auki, mutta tänään on pakko aloittaa vielä joku tosi hyvä kirja. Kolme viimeisintä lukemaani kirjaa kun pääsivät kaikki kuukauden pettymyksien listalle, niin kaipaan jotain mielekästä.. Ehdotuksia?

maanantai 23. helmikuuta 2015

Kiva päivä

Kivan päivän juttuja:

♥ Heti aamusta sain lahjaksi äidiltä kuvassa olevan ihanan  hupparin.

♥ Anatomian tenttini arvioitiin neloseksi. (Vaikka mielessäni olenkin vähän pahoillani, miten pienellä lisävaivalla olisin saanut kiitettävän... Mutta pitää olla tyytyväinen tähän suoritukseen :) )

♥ Herkuttelu äidin kanssa ravintolassa.

♥ Löysin Tigerista aidon nahkapussukan vaivaisella kolmella eurolla.

♥ Viikonlopun Gilmoren tyttöjen maraton jatkukoon myös tänään.

♥ Viikon ajan tahkoamani Erik Axl Sundin Unissakulkija on jo puolivälissä, eli kohta saa lukea jotain vetävämpää. Kertokaa minulle, että tuossa kirjassa tapahtuu edes lopussa jotain?? Kirja on ollut pettymys Varistytön jälkeen....

♥ Oli vain pitkästä aikaa ihan todella hyvä päivä. Ehkä olen hypähtänyt hetkeksi jollekin stressivapaalle vyöhykkeelle tai olen vain yksinkertaisesti ottanut liikaa vaikutteita Lorelai ja Rory Gilmoresta.

Oliko teillä kiva päivä? :)

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Julie Orringer: Näkymätön silta


Nuori mies nimeltä Andras Lévi on saanut stipendin pariisilaiseen arkkitehtikouluun. Juutalainen mies muuttaa Budapestistä uuteen maahan mukanaan kirje, joka hänen on toimitettava salaperäiselle C. Morgensternille. Kirjeen välittäminen käykin helposti, mutta lähetyksen vastaanottajalla on suuri vaikutus Andraksen loppuelämään.
 On vuosi 1937 ja ilmassa voi aistia muuttuvan ilmapiirin. Käykin niin, että Andraksen stipendi joudutaan perumaan, mutta nuorukainen ei aio luovuttaa silti paikkaansa. Andras hankkii töitä pariisilaisesta teatterista hankkii vaivoin kokoon koulun kuukausimaksujaan opiskellen samalla ahkerasti ja viettäen aikaa juutalaisten luokkakavereidensa kanssa.
Kuukausi kuukaudelta juutalaisen elämä Euroopassa käy hankalammaksi ja lopulta syttyy toinen maailmansota. Eikä hulluna pauhaavalta sodalta voi välttyä Andras tai hänen kaksi rakasta veljeään Tibor ja Matyas.

Julie Orringerin tiiliskivestä on vaikeaa kirjoittaa spoilaamatta tätä upeaa tarinaa. Itse on lukiessani tiennyt kirjasta muuta kuin takakannen tekstin, ja sekin on todella suppea. Mutta minulle se riitti oikein hyvin. Näkymätön silta on siis kertomus veljeksistä, rakkaudesta, lähestyvästä sodasta ja sen rumuudesta.

Luin tätä kirjaa yli kuukauden päivät (mikä on kai ymmärrettävää, sillä katsokaa tuota sivumäärää, 765!), mutta en todellakaan pitkästynyt tämän tarinan seuratessa minua viikosta toiseen. Olisin lukenut kirjan varmasti nopeammin, mutta minkäs sitä tekee koulutöille. Joka tapauksessa kirja ei paksuudestaan huolimatta ole junnaava, yksitoikkoinen tai tylsä. Julie Orringer kirjoittaa kohtauksiin paneutuen, mutta ei tee tekstistä vaikeaa tai hidaslukuista. Kun nyt kirjan lukeneena selailen ensimmäisiä lukuja, tuntuu kuin ensitapaamisestani hahmojen kanssa olisi kulunut jo vuoden päivät. Kirjan henkilöiden kanssa toden totta elää ja tapahtumat koetaan yhdessä.

Näkymätön silta on hyvin mieleenpainuva romaani ja ennen kaikkea todentuntuinen kuvaus sodasta. En voi millään uskoa, että kukaan kokisi tätä kirjaa tylsäksi tai ei antaisi sen herättää ajatuksia itsessään. Varsinkin kirjassa tapahtuvien sotaisien ja epäinhimillisten kohtausten ajattelu saa nytkin silmäni kostumaan ja vihan kasvamaan sisälläni. Näkymätön silta muistuttaa vielä, että tämä on vain yksi fiktiivinen kertomus yhdestä perheestä sodan aikana ja heidän kokemuksistaan. Mitä saattoikaan tapahtua oikeasti ja kuinka monelle elämälle?

Kustantamo: Otava
Sivumäärä:765
Suomentanut:Kristiina Savikurki
Kansi: Katja Kaskeala


perjantai 13. helmikuuta 2015

Talvilomalle!

Heippa! Hetkeen en taas ole ehtinyt blogia päivittämään, kun koulukirjojen kanssa painiminen on vienyt aikaa enemmän kuin odotin. Ensi viikon opetuksettomasta viikosta huolimatta tehtäviä ja luettavaa olisi runsaasti. Jotta ensi viikon stressimittari olisi vähän normaalia alhaisempi, olen pakertanut tehtäviä hyvissä ajoin ja jättänyt niin kutsutulle hiihtolomalle vain tenttikirjoihin tutustumisen. Joten eiköhän sitä ehdi taas muutaman romaanin lukea! Yleensä olen lomia varten postaillut tbr-listoja, mutta nyt en taida niin tehdä. Tietysti minulla on pääni sisällä jonkinlaisia suunnitelmia kirjoista, jotka pitäisi lähiaikoina lukea, mutta ei se ole niin vakavaa! 

Seuraavaksi ajattelin aloittaa Hernán Rivera Letelierin Elokuvankertojan ja lähteä vanhempieni luokse maistelemaan jotain äidin uutta reseptiä. Ja huomisen ystävänpäivän aloitan pelottavasti hammaslääkärillä, mutta illemmalla olisi tarkoitus viettää aikaa puolison kanssa jossain rennossa ravintolassa herkutellen. Kyllä viikonloput vain ovat mukava asia! Olisi kiva tietää mitä teidän ystävänpäiviinne kuuluu :)

Viikko sitten paistoin yllärinä miehelle aamupalaksi vohveleita. Lukuaikaa sai näppärästi paistoajalla. Kuvassa oleva kirja on muuten Lisa Genovan Edelleen Alice, jonka sain äsken loppuun ja katsoin tulevasta leffasta trailerin. Hyvän tuntuiset näyttelijävalinnat, erityisen iloinen olen Alec Baldwinista Johnin roolissa! 

TBR-purkista nostettua. Luin ensimmäiset 20 sivua ja huono kuin mikä! Kesken jäi ja kirja kiertoon.