sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

26.4.2011

Olen koko alkuvuoden ollut aika vaisu kirjabloggaaja. Luettuja kirjoja on tällä hetkellä 24 (5 jäljessä goodreads-tavoitteestani, jaiks), mutta kovin paljoa en ole keksinyt kyseisistä kirjoista sanottavaa, mikä näkyykin sitten postausmäärässä. 24 kirjan joukossa on ollut todella mainioita lukukokemuksia, ihan keskinkertaisia ja suoraan sanottuna paskojakin. Tuntuu kuitenkin, että viime aikoina on ollut aika mitäänsanomaton olo kirjan loppumisen jälkeen. Kirja on voinut olla ihan jees, tosi hyväkin, mutta silti ei ole ollut sellainen fiilis kirjan jälkeen, että jaksaisin puida ajatuksiani vielä blogiin. Ehkä olen tehnyt vähän tylsiä valintoja tai sitten en jaksa edes kunnolla yrittää niiden lukemista. Viimeisimpänä vedin TBR-purkistani Erlend Loen Supernaiivin, joka oli ihan helppolukuinen ja simppeli juoneltaan, mutta 150 sivun jälkeen olin niin pitkästynyt että lähinnä pikakelasin viimeiset kappaleet. Tällä hetkellä luen Pärttyli  Rinteen Viimeinen sana -nimistä teosta, jonka kanssa olen päättänyt ottaa vähän otetta bloggaamiseen. Siitä siis on luvassa seuraavaksi arviota! Kirja on tällä hetkellä vähän alle puolessa välissä, mutta enköhän saa sen pian loppuun. 

Tällä hetkellä energiaa kahmii myös viikko sitten alkanut työharjoittelu sairaalassa! Todella opettavainen, hermostuttava ja mielenkiintoinen viikko takana ja vielä neljä edessä. 

Tämän postauksen kuvat ovat tältä päivältä ja liittyvätkin oikeastaan tuohon "mysteeriseen" otsikkoon. Neljä vuotta sitten olin parturi-kampaajaopiskelija, 17-vuotias ja tavannut vähän aikaa sitten kivan pojan parhaan ystäväni juhlista. Tänään kävin tuon kivan pojan kanssa pienimuotoisesti juhlistamassa pizzabuffetin ja elokuvan merkeissä neljättä yhteistä vuosipäiväämme. 

“According to Greek mythology, humans were originally created with four arms, four legs and a head with two faces. Fearing their power, Zeus split them into two separate parts, condemning them to spend their lives in search of their other halves.” - Plato

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Mitä lukis?

 Muuttaessa kävin luonnollisesti kaikki kirjani läpi, kun pakkasin ja purin tavaroita. Vaikka tein kuukausi sitten aika paljon karsintaa kirjojen ja muidenkin tavaroideni suhteen, niin kyllä sitä silti hämmästyy siitä kirjojen määrästä, kun kantaa ne itse kolmanteen kerrokseen (ei onneksi ihan kaikkia kirjalaatikoita tarvinnut kantaa yksin ;) ) ja sommittelee niitä takaisin kirjahyllyihin. Koko viikonlopun ajan vain päivittelin miten paljon hyviä kirjoja sitä onkaan hyllyssä lukemattomana ja niitä, jotka haluaisi lukea uudelleen.


Päätin nyt taas vaihteeksi palauttaa kaikki kirjaston lainani kirjastoon ja ottaa projektiksi oman hyllyn lukemattomat. Ehkä parin viikon kuluttua olen taas kirjaston hyllyillä innoissani vetämässä kaikkia kirjoja laukkuuni, mutta kokeillaan nyt taas välillä nauttia näistä omistakin kirjoista ;)

Ongelmana on tällä hetkellä, etten yhtään keksi mitä lukisi! Niin paljon kaikkea kivaa mielessä, että on hankaluuksia päättää edes genreä mistä seuraavan luettavan valitsisi :D Minulla on vielä noin 20 sivua lukematta Härkösen uusimmasta kolumnikokoelmasta, ja tekisi mieli oikeastaan jatkaa jollain Härkösen romaanilla.. Saa nähdä :) Vinkkejä saa heitellä!


Pääsiäinen lopuillaan; suklaarakeet syöty!

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Maaliskuussa luettua



Heippahei! Suoritan tässä parhaillaan vielä viimeisten tavaroiden pakkaamista, joten tulin vain nopeasti viskaamaan tänne kuukauden luetut. Maaliskuussa aloittelimme jo muuttamisen ruljanssia ja koulun kanssa piti tavanomaista kiirettä, joten lukusaldo jäi vähän laihaksi.

Neljä kirjaa sain luettua, joista ehdoton ykkönen oli Andrea Levyn Pitkä laulu. Kirja kertoo Jamaikalla elävästä Julysta eräällä plantaasilla ja orjien taistelusta vapauteen. Ihan mielettömän hieno ja kiinnostava kirja, voin vain suositella :) Kirjailijalla on persoonallinen kirjoitustyyli, josta itse ainakin nautin kovasti.
Kuukauden heikoin lenkki oli lukupiirikirja, eli José Saramagon Oikukas kuolema. Mielenkiintoinen idea kirjalle (kertomus, siitä kun ihmiset lakkaavat kuolemasta), mutta aivan kammottavan tuskattavasti kirjoitettu. Pidän tajunnanvirtaisesta kirjoitustavasta jossain määrin, mutta  en toden totta tällaisesta, missä unohdetaan pisteet ja kappalejaot!
Jennifer E. Smithin Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea oli todella hyväntuulinen ja mukava nuorten romaani rakkaudesta. Pidin tästä, muttei kirja ollut kuitenkaan mikään tajunnan räjäyttävä. Joka tapauksessa ihana ja helppo kirja stressaavaan elämäntilanteeseen.

Huhtikuussa alkaa kauan jännitetty työharjoittelu ja tiedossa myös paljon hyviä kirjoja! Hauskaa pääsiäistä!