sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

26.4.2011

Olen koko alkuvuoden ollut aika vaisu kirjabloggaaja. Luettuja kirjoja on tällä hetkellä 24 (5 jäljessä goodreads-tavoitteestani, jaiks), mutta kovin paljoa en ole keksinyt kyseisistä kirjoista sanottavaa, mikä näkyykin sitten postausmäärässä. 24 kirjan joukossa on ollut todella mainioita lukukokemuksia, ihan keskinkertaisia ja suoraan sanottuna paskojakin. Tuntuu kuitenkin, että viime aikoina on ollut aika mitäänsanomaton olo kirjan loppumisen jälkeen. Kirja on voinut olla ihan jees, tosi hyväkin, mutta silti ei ole ollut sellainen fiilis kirjan jälkeen, että jaksaisin puida ajatuksiani vielä blogiin. Ehkä olen tehnyt vähän tylsiä valintoja tai sitten en jaksa edes kunnolla yrittää niiden lukemista. Viimeisimpänä vedin TBR-purkistani Erlend Loen Supernaiivin, joka oli ihan helppolukuinen ja simppeli juoneltaan, mutta 150 sivun jälkeen olin niin pitkästynyt että lähinnä pikakelasin viimeiset kappaleet. Tällä hetkellä luen Pärttyli  Rinteen Viimeinen sana -nimistä teosta, jonka kanssa olen päättänyt ottaa vähän otetta bloggaamiseen. Siitä siis on luvassa seuraavaksi arviota! Kirja on tällä hetkellä vähän alle puolessa välissä, mutta enköhän saa sen pian loppuun. 

Tällä hetkellä energiaa kahmii myös viikko sitten alkanut työharjoittelu sairaalassa! Todella opettavainen, hermostuttava ja mielenkiintoinen viikko takana ja vielä neljä edessä. 

Tämän postauksen kuvat ovat tältä päivältä ja liittyvätkin oikeastaan tuohon "mysteeriseen" otsikkoon. Neljä vuotta sitten olin parturi-kampaajaopiskelija, 17-vuotias ja tavannut vähän aikaa sitten kivan pojan parhaan ystäväni juhlista. Tänään kävin tuon kivan pojan kanssa pienimuotoisesti juhlistamassa pizzabuffetin ja elokuvan merkeissä neljättä yhteistä vuosipäiväämme. 

“According to Greek mythology, humans were originally created with four arms, four legs and a head with two faces. Fearing their power, Zeus split them into two separate parts, condemning them to spend their lives in search of their other halves.” - Plato

4 kommenttia:

  1. Onnittelut yhteisistä vuosista! Ja toivotaan, että niitä riittää teille vielä monia, monia... Meillä tulee mieheni kanssa kesällä 40 vuotta. :D

    Minulle käy usein niin, että kirja ei herätä ihmeempiä kirjoittamishaluja. Olenkin ryhtynyt välillä kirjoittelemaan ihan muista asioista. Sitten taas löytyy kirja, josta on ihan pakko kirjoittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta! Ja onnea myös sinulle ja miehellesi :)

      Joskus on kiva kirjoitella aivan jostain kirjoihin liittymättömästä, mutta nyt viime aikoina koen oman blogini muistuttaneen aivan jotain muuta kuin kirjablogia. Mutta eiköhän ne kirjoitushalut sieltä ennen pitkää taas ilmaannu :D

      Poista
  2. Onnellista vuosipäivää vähän myöhässä, mutta kuitenkin <3

    Supernaiivi sai kieltämättä minutkin pitkästymään. Hetkittäin viihdyin sen parissa, mutta kokonaisuutena hienoinen pettymys.

    Onneksi blogi odottaa, vaikka vähän pitäisikin taukoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! ♥

      Supernaiivi alkoi mielestäni ihan okei, mutta hohhoijaa. Alkoi ehkä toistaa itseään. Tai sitten en hoksannut sen punaista lankaa? :D

      Poista

Kiitos kommentista! :)