sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Konmaritin kirjani; miten ja miksi?


Bloggasin alkuvuodestani lukemastani kirjasta; Konmarista. (Kannattaa lukea ensin ko. bloggaus ennen tätä, jos Konmari ei ole tuttu.) Koko Konmari-metodi imaisi minut mukaansa ja olen karsinut ja siivonnut kotia aivan urakalla. Kirjoja lähti pois vaikka kuinka paljon, en jaksanut edes laskea, mutta varmasti yli 150 kirjaa lähti uusiin koteihin.

Viime aikoina olen taas pohdiskellut omaa kirjamakuani ja sitä miksi olen jumittanut yli kuukauden samassa romaanissa. Päätin vielä kerran käydä hyllyni läpi. Olisiko siellä kirjoja, joiden lukemisesta en vain innostu? Onko luetuissa sellaisia, jotka voisin jo jättää taakseni? Mitä tunteita kirjani minussa herättävät? Painostavatko iloa tuottamattomat kirjat koko hyllyni tunnelmaa ja saavat lukemiseni jumittamaan? Mietteeni päästivät minut tänään tuumasta toimeen ja kävin kaikki kirjani läpi yksitellen. Hyllyni kevenivät reilut viisikymmentä kirjaa (joista kuvassa vain osa), mutta miten kaikki tapahtui? Kokosin alle muutaman vinkin omista kokemuksistani Konmari-menetelmän tueksi.

1. Älä säilytä kirjoja, jotka luet sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Sellaista päivää ei välttämättä tule. Minulla oli hyllyssäni pitkään Tuntematon sotilas. Vuosien odottelusta huolimatta, en kokenut sitä hetkeä, kun kirjan olisin oikeasti halunnut lukea. Ehkä ennemminkin halusin vain lukea sen, jotta saisin jonkin merkin vedettyä seinään.

2. Ja sama toisinpäin: Säilytä ne kirjat, jotka haluaisit suurella palolla lukea nyt ja heti. Maalaisjärjellä tietysti jokainen tajuaa, ettei aina ole fiilis dekkarille tai klassikolle. Eli, vaikka et tällä hetkellä jaksaisi lukea Mäkeä, Larssonia tai Christietä, niin ei kannata heivata kaikkia dekkareita pois. Kuulostele siis yksittäisiä kirjoja, älä keskity genreen.

3. Saako kirjan kirjastosta? Jos jokin kirja on pois pistämisen tai pitämisen rajamailla, katso löytyykö se kirjastostasi. Mikäli löytyy, kirjan voi laittaa kiertoon kevyin mielin. Saat sen lainaan vielä, jos iskeekin katumus. Ja tuskin katumus iskee. Olen karsinut viime vuosina useita pinoja ja kassillisia kirjoja ja yhtäkään en ole jäänyt kaipaamaan.

4. Luetuista kirjoista kannattaa pohtia, millainen lukukokemus oli. Aiotko lukea kirjan joskus uudelleen? Muistuuko kirjan katselusta mieleen positiivisia tuntemuksia? Vaikka kirja olisikin ollut vuosia sitten lempikirjasi, kaikki kirjat tulee käydä läpi. Minä olen aina pitänyt itseäni Anna-Leena Härkösen fanina, mutta tänään hoksasin, että enää ei iske. Nokkelat kolumnit ja konstailettomat romaanit ilahduttivat ennen, mutta tänäpäivänä ne eivät tunnu minun kirjoiltani. Aikansa siis kutakin.

5. Hyväksy, että lukumakusi muuttuu ja kehittyy. Sitähän muuttuu ihmisenä itsekin koko ajan! Samojen kirjojenkaan ei tarvitse kulkea matkassasi ikuisuuksiin.

6. Älä säilytä kirjoja velvollisuudesta tai pakotteesta. Lahjakirjoista voi päästää irti aivan hyvällä omallatunnolla. Itse en ainakaan kierrä sukulaisten ja ystävien kirjahyllyjä katsomassa ajatuksella, onko vuosia sitten antamani kirja vielä tallella.

Miksi tällainen kirjojen "marittaminen" sitten olisi hyvä tehdä? No, saat ainakin lisätilaa, huomaat arvostavasi enemmän niitä jäljelle jääviä kirjoja ja jatkossa ostopäätöstä pohtii paljon tarkemmin. Karsimisen myötä tajusin vasta oikeasti omistamieni kirjojen määrän, ja en olekaan ostanut tänä vuonna kuin aivan muutaman kirjan. Kirjastot toimivat niin hyvin, että sieltä kyllä kelpaa lainata. Tietenkin erityistapaukset sitä haluaa omaan hyllyyn ja kaikkein rakkaimmat aarteet tuleekin pitää hyllyssä. Mutta sanoisin, että kirjojen karsimisen jälkeen harvemmin tulee enää kierreltyä alepöytiä ajatuksella "jos joku kiva nyt olisi".

Toivon entisten lempikirjojen ja minun tbr-listaltani karsiutuneiden kirjojen ilahduttavan nyt muita ihmisiä. Osa karsimistani kirjoista meni kirppiskassiin, osan vien kirjaston vaihtohyllyyn.

perjantai 26. elokuuta 2016

Ajatuksia menneestä kesästä


Moi kaikille! Pitkä aika on taas hurahtanut siitä, kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Blogi on toki ollut mielessä vähän väliä, mutta kirjoitettavaa ei ole ollut. Miksikö? Koska olen blogini listan mukaan lukenut viimeksi loppuun kesäkuussa sarjakuvan. Heinä- ja elokuun kirjasaldot ovat pyöreä nolla. Aloin tänään sitten aamuteeni äärellä mietiskellä, mihin aikani on kulunut. Töissä tietenkin olen viettänyt aikaa keskimäärin 8 tuntia päivässä, mutta jäähän siitä vielä tunteja vuorokauteen. Noina jäljellä jäävinä tunteina olen kirjojen sijaan valinnut mieluummin päiväunet, Disney-elokuvat, kaupungilla haahuilun, ulkona syömisen, Youtube-videoiden katselemisen, kutomisen ja uusien astioiden haalimisen.

Kuluvalla viikolla olenkin saanut lomailla, lukuunottamatta yhtä koulupäivää. Viikkoon on mahtunut lisäksi Tukholman reissua ja muuta, joten vieläkään en ole päässyt kirjoihin käsiksi. Ensi maanantaina astelen taas uuteen harjoittelupaikkaan suurella jännityksellä. Sitä ennen aion viettää mukavan viikonlopun perheen ja ystävien kanssa :)
Kesän loppuminen tarkoittaa siis minulle viimeisen kouluvuoden aloittamista. Kouluhommista en ole ollenkaan niin innoissani, olisin voinut jatkaa vielä työn tekoa, mutta odotan kyllä innolla ilmojen muuttumista syksyisemmiksi. Syksy on se minun vuodenaikani. (Ja suuresta ampiaispelosta kärsivänä, en voisi olla onnellisempi, että pian ne pirulaiset katoavat katukuvasta taas melkein vuodeksi.) Haluaisinkin tehdä jonkinlaisen syksypostauksen, mutta en yhtään tiedä vielä millainen se olisi!
Samaan aikaan viimeinen kouluvuosi pelottaa ja ilahduttaa. En malta odottaa, että saan jättää taakseni kaikki koulutehtävät ja pääsen kunnolla takaisin työelämään! Samaan aikaan olen aivan kauhuissani, miten vuoden kuluttua voin muka olla jo valmistunut. Toisaalta, joku viisas joskus sanoi, että koulussa opetellaan aakkoset ja töissä vasta harjoitellaan lukemaan niitä :)

Sitten vielä siitä lukemisesta. En oikeastaan usko, että tähän lukemattomuuteeni auttaa mikään muu kuin kirjan rohkeasti käteen ottaminen. Kun kirjan imuun pääsee lukeminen sujuu kuin itsestään ja uuden aloittaminen onnistuu automaattisesti. Kuten aiemminkin olen postauksissani todennut, kyse on omasta priorisoinnista. Kaipaan kovasti kirja-arvostelujen kirjoittamista blogiini, joten siinä ainakin yksi iso syy saada jokin kirja luettua loppuun.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Miksi Pieni kirjapuoti Pariisissa jäi kesken?


Eilen, istuessani bussissa, päätin, että nyt turhauduin tähän Georgen uutuuskirjaan viimeisen kerran. Laitoin kirjan kannet kiinni ja kirjan laukkuuni. Ajattelin kuitenkin, että haluan vielä pohdiskella blogissani miksi kyseinen kirja jäi kesken.

Pari viikkoa sitten aloitin Nina Georgen kirjoittaman kirjan nimeltä Pieni kirjapuoti Pariisissa. Kirja kertoo pariisilaisesta Jean Perdusta, joka omistaa pienen kirjakauppalaivan, jota myös kaunokirjallisuusapteekiksi nimitetään. Perdu osaa valita jokaiselle asiakkaalle tämän sen hetkiseen tunne-elämään sopivan kirjan. Eronnut Perdu on ollut yksin pitkään, asiat ovat jääneet kesken menneisyydessä. Vuosikausia avaamattomana lojunut kirje tulee viimein avatuksi ja kelluva kaunokirjallisuusapteekki lähtee Perdu matkassaan kulkemaan kohti seikkailua.

Miten ihanalta kirjan sisältö kuulostaakaan! Pariisi, kirjoja ja romantiikkaa! Georgen kirja oli yksi odotetuimpia kirjoja kevään uutuuksista ja pitkään odotettu. Pidin kovasti pari vuotta sitten ilmestyneestä Tuulisen saaren kirjakauppiaasta, ja odotin tältä jotain samankaltaista.  Nyt vain totean, että luojan kiitos tyydyin varaamaan kirjan, enkä tuhlannut vähiä rahojani tähän! Ehkä loppujen lopuksi aloin lukea tätä kuitenkin pienellä varauksella, sillä olin törmännyt muutamaan negatiivissävytteiseen blogiarvioon ja jopa kesken jättäneitä oli.

Pieni kirjapuoti Pariisissa oli aivan uskomattoman tylsä. Vaikka kuinka sivuilla vilahteli kirjailijoiden ja kirjojen nimiä, en saanut mielenkiintoani pysymään yllä. Jean Perdukin tuntui lähinnä säälittävältä keski-ikäiseltä mieheltä kuin jätetyltä romantikolta, Tarina ei vain jaksanut innostaa. Matka vesillä tuntui täysin merkityksettömältä. Välillä kirjassa oli otteita Perdun entisen rakkaan Manonin matkapäiväkirjasta, jotka saivat minut täysin unen partaalle. Luin kirjaa puoleen väliin saakka, ja vieläkään en pitänyt Manonia tärkeänä henkilönä, saati sitten hänen päiväkirjamerkintöjään.

Harmittaa ihan vietävästi, etten pitänyt tästä kirjasta, koska odotin tämän julkaisua niin paljon. Viikko sitten suunnittelin, että luen tämän väkisin loppuun työmatkojen kuluksi. Eilen tosiaan huomasin, että paljon mieluummin tuijotan bussissa ikkunasta ulos, edessä olevan ihmisen päätä, selailen puhelinta tai nukun kuin luen tätä. Olen myös pahoillani, että käytin tähän niin paljon arvokasta lukuaikaa. Kaksi viikkoa ja silti kesken. Alusta asti minulla oli tunne, etten pidä tästä, mutta silti kahlasin 150 sivua. Seuraavan huonon kirjan kohdalla en taatusti tuskaile näin pitkään.

Toimikoon tämä kuitenkin nyt muistutuksena itselleni, miksi joskus on hyvä jättää kirja kesken.

Jätätkö usein kirjoja kesken? Minkä viimeksi?

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Vuoden 2016 tähän asti parhaat luetut


Jo puolet on ehtinyt kulua tästäkin ainutlaatuisesta vuodesta :) Koska olen unohtanut kuukausikoosteiden kirjoittamisen (lue: laiska kuin mikä), halusin nyt tämän postauksen muodossa nyt muistella taakse jääneitä kuukausia ja ennen kaikkea luettuja! Goodreads kertoo, että olen lukenut tänä vuonna tähän mennessä 25 kirjaa. Tavoitteekseni olen asettanut 70, joten laahaan tavoitteesta 9 kirjaa jäljessä. Aika siis kiriä tavoite takaisin aikatauluunsa :)

Lukemistani kirjoista kaksi on ollut runokirjoja (onpas epätyypillistä minua) ja kahdeksan sarjakuvia (vielä kummallisempaa minua). Sarjakuvien suuren määrän selittää kylläkin se, että niistä kuusi on Kirjaston kissoja. Rakastan Kirjaston kissoja! Suosikkisarjikseni mitä olen koskaan lukenut.Varsinainen romaanien lukumäärä onkin siis enää 15. Niistä haluan mainita neljä helmeä. (Kaikki kirjat näet muuten listattuna Goodreads-profiilistani. Linkki siihen on sivupalkissa. )

1. Rainbow Rowell: Eleanor & Park ♥♥♥ Hyvin tiivistetysti totean, että tämä kertoo teinien ensirakkaudesta 80-luvulla. Virkistävä ja raikas tarina ilman 2010-luvun älypuhelimia. Tätä oli todella ihana lukea, tunsin itseni hyvin onnelliseksi koko ajan. Lukekaa ihmeessä! ♥

2. Eva Weaver: Jacobin takki. Toisen maailmansodan ajassa, Varsovan getossa, juutalaispoika Mika saa isoisänsä vanhan takin, jonka kautta hän löytää kokoelman upeita käsinukkeja. Aluksi nukketeatteri on viihdykettä geton lapsille, mutta Mika päätyy pitämään esityksiään myös natsikapakkaan. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että luen erilaista holokaustitarinaa. En olisi välttämättä edes uskonut, että päätyisin pitämään tästä näin paljon. Mutta onneksi tartuin ja luin! Tämä kirja antaa ♥

3. Sophie Kinsella: Kadonnut: Audrey. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän Audreyn elämä on kotona tummien aurinkolasien takana koulun, ystävien ja harrastusten ulottumattomissa. Audrey kohtaa kuitenkin kotonaan isoveljensä Frankin ystävän Linuksen, joka haluaa nähdä tytön aurinkolasien taakse. Tämä oli hauska, viihdyttävä, mutta samalla realistinen ja uskottava kertomus. Tämä olisi varmasti ollut minulle jonkinlainen sielukirja yläasteikäisenä. Aivan ykköskirja luettavaksi lämpimänä kesäpäivänä parvekkeella tai rannalla.

4. Marie Kondo: Konmari – Siivouksen elämän mullistava taika. Tämä kirja jakaa mielipiteet, mutta yhä nelisen kuukautta lukemisen jälkeen olen sitä mieltä, että kirja vaikutti voimakkaasti omaan suhtautumiseeni tavaraan ja ennen kaikkea ostokäyttäytymiseeni. Myönnän, että eilisen palkkapäivän kunniaksi pyörin tänään kaupungilla ostamassa kosmetiikkaa ja kaikenlaisia sisustustekstiilejä, mutta mikään ei ollut heräteostos, vaan kauan haaveiltuja ja harkittuja. Kirjasta kiinnostuneille laitan tähän linkin postaukseeni.

Montako kirjaa sinä olet lukenut tänä vuonna? Osaatko antaa oman top 4:si?

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Pientä puhetta klassikoista


Heippa taas kaikille! Olen tässä parin viikon kuluessa päässyt kesätöiden makuun ja jo jaksaakin taas blogia kirjoitella :) Nyt sunnuntai-illan aiheena minulla olisi tarjottavana omia ajatuksiani klassikoiden lukemisesta.

Minulle on kertynyt hyllyihin yhden jos toista klassikkoa. On Kotiopettajattaren romaani sekä Humiseva harju, on Dickensin Kolea talo ja Dostojevskin Idiootti. Geishan muistelmilla ja Victor Hugon Kurjillakin on hyllyssäni ollut omat paikkansa. Hyvin pieni osa omistamistani klassikoista on luettuna, suuri osa odottelee vuoroaan jossain hamassa tulevaisuudessa.

Alkuvuodesta siivosin useamman kassillisen kirjoja kiertoon, sillä kirjat eivät vain yksinkertaisesti herättäneet enää minussa mielenkiintoa. Iso osa oli valitettavasti lukemattomia, ja osa luettuja. Mitä tuhlausta onkaan hankkia kirja (oli se sitten kirpputorilta, aleista tai normaalihintaisena) ja pistää lukemattomana eteenpäin! Hölmömpänä pidän kuitenkin kirjojen pölyttämistä hyllyssä, jos aikeita lukemiseen ei ole. No, olen oppinut läksyni ja nykyään ostelen kirjoja erittäin maltillisesti. Olen myös havahtunut ajatukseen, että mitään peruuttamatonta ei tapahdu vaikka laittaisinkin nyt jonkin epäkiinnostavan kirjan kiertoon. Saan sen myöhemmin käsiini vielä kirjastosta! Tämä on helpottanut suuresti kynnystä laittaa tylsemmät kirjat pois hyllystä myyntiin tai vaihtohyllyihin muita ilahduttamaan.

Alkuvuoden karsinnassani klassikot välttyivät sen suuremmilta karsinnoilta, sillä jostain syystä pidin niitä sellaisina kirjoina "jotka vain täytyy omistaa ja ennemmin tai myöhemmin lukea". Tällä viikolla otin hyllystä käteeni Kolme muskettisoturia ja hoksasin, että vaikka kirjalla olisi mikä korkea ja ylistetty klassikkoasema maailmanlaajuisesti, en tätä kirjaa millään sielun ja ruumiin voimallani halua lukea. Olen nähnyt kyseisestä kirjasta tehdyn elokuvan ja minun kohdallani se riittää. Tästä inspiroituneena kävin kirjahyllyni läpi ja karsin sieltä suuren osan klassikoista pois. Yhä edelleen on klassikkoja, jotka haluan palavasti lukea ja niiden hyllyssäni kuuluukin olla. Muunmuassa Anna Karenina, Kuin surmaisi satakielen, Ylpeys ja ennakkoluulo, kuvassa olevat kirjat jäivät vielä hyllyyni odottamaan lukemistaan. Sitten taas esimerkiksi Tuntematon sotilas, Karamazovin veljekset ja Monte Criston kreivi saivat lähteä kiertoon.

Klassikoista löytyy varmasti monelle jotain sivistävää ja oivallettavaa elämästä kuin myös hienoja tarinoita luettavaksi. Mutta kaikista klassikoista ei ole todellakaan iloa kaikille. Viihdyin lapsena Pikku Naisia -kirjojen parissa, olen tylsistynyt kolme pitkää kuukautta Lolitan kanssa, Anne Frankin päiväkirja on ehdottomasti elämääni eniten vaikuttanut kirja ja Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut oli parhaita koulussa luettuja kirjoja ja ensikosketukseni dekkareihin.
Mutta minun ei varmastikaan tarvitse lukea jokaikistä maailman klassikkoa voidakseni kutsua itseäni sivistyneeksi tai lukutoukaksi :) Ennen kaikkea tämän viikkoisella karsinnallani hoksasin, että voin oikeasti lukea mitä haluan ilman huonoa omaatuntoa. Jos edes ajatus kirjan lukemisesta saa aikaan harmaita hiuksia ja otsaryppyjä, tuskin se on sen arvoista. Toiseksi, uutta luettavaa pukkaa kustantamoista ulos koko ajan ja meillä kenelläkään ei kuitenkaan ole rajattomasti vuosia edessä niiden kaikkien lukemiseen ;) Eikä mitään kirjoja ole onneksi pakko omistaa, oli niillä millainen klassikkostatus tahansa.

Ja kuten tuossa ylempänä kirjoitinkin, jos joskus, vaikka kahdenkymmenen vuoden kuluttua haluan perehtyä vaikkapa Väinö Linnan kirjoihin, niitä varmasti saa vielä silloinkin kirjastosta lainaan.

Mikä on suhtautumisesi klassikoihin? :)

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Unpopular Bookish Opinions -haaste


Sain ihanalta Jenniltä Kirjakirppu-blogista haasteen :) Haaste on siitä jännä ja haastavampi, että tämän haasteen lukemisesta ei välttämättä saa omalle lukulistalleen kamalasti kirjoja :D On myös erilaista miettiä niitä kirjoja, jotka eivät ole tehneet lukuhetkellä vaikutusta. Mutta hei, tässä haasteen säännöt:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen
2. Vastaa haasteen kysymyksiin
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi 
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitivät, mutta sinä et.
Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian ensimmäisen osan luin. Annoin kaksi pojoa, mikä pettymys! Mini-tv-sarja oli kuitenkin mitä liikuttavin!

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
Haha, no joidenkin lukemieni bloggauksien perusteella tulee mieleen Marie Kondon KonMari :D Vaikka on sille muitakin faneja!

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.
Täytyy myöntää, että Nälkäpelien lopusta en ole aivan varma. Tavallaan oikea valinta, mutta tavallaan ei..

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.
Luetuistani ei paljoa löydy scifiä tai erotiikkaa! En oikein jaksa innostua näistä fiftyshades ja linnunratajutuista..  Dekkareita ja fantasiaa luen myös aika vähän, mutta en silti sano etten pitäisi niistä. Runojen ja sarjiksien lukeminen on myös todella minimissä. Hyviä löytyy, mutta harvemmin etsin noista genreistä luettavaa.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.
Ei varsinaisesti kukaan tietty, mutta tuntuu, että moniin nuorten aikuisten kirjoihin päänaishenkilö rakennetaan vähän samalla muotilla. Ja se osaa kyllä ottaa minua päähän! :D

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.
Olen useamman kirjan Tuija Lehtiseltä joskus lukenut, mutta valitettavasti en ole yhdestäkään pitänyt. En osaa sanoa mikä niissä oli, mutta hän ei vain ole minun kirjailijani :/

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
Moniakin... Heitetäänpä tähän Sookie Stackhouse-kirjat :D Ei nyt iske...

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.
Emma Donoghuen Huone. Kirja oli ok, mutta elokuva tosi hyvä!!

Tämä haaste taitaa olla kiertänyt jo kaikki blogit, mutta jos et ole vielä tehnyt niin nappaa tästä itsellesi! :)

lauantai 28. toukokuuta 2016

Kesäloma!


Vihdoin ja viimein, monen monen pitkän viikon jälkeen saatiin tämä kevätlukukausi koulun suhteen päätökseen. Eilen sain jättää avaimeni harjoittelupaikalle ja aloittaa kesälomani! Viikon verran saan olla rennosti ja reissata ennen kesätöiden alkua.
Minua ei nyt huvittanut tehdä mitään perinteistä lukulistaa kesälle, vaikka tämä oikeastaan sama onkin. Eli tässä postauksessa esittelen tämän hetkiset kirjastolainani! Toivon mukaan kaikki ovat minun makuuni ja ehdin kaikki kesän aikana lukemaan :)

Taina Latvalan ja Laura Honkasalon kirjat ovat viime vuoden kotimaisia uutuuksia, jotka herättivät kiinnostukseni jo katalogissa, mutta en ennättänyt lukea. 100 onnen päivää taas oli karkoittaa minut kannellaan, mutta päädyin kuitenkin lainaamaan sen kirjakaupan myyjän suosituksesta. Pieni kirjapuoti Pariisissa on ehtinyt kerätä jo haukkuja, mutta en tuomitse ennen kuin kokeilen ;) DIMILY – Rakastan -kirjaan olen suhtautunut vähän epäillen, lieneekö liian lapsellinen makuuni. Jokin blogiarvio sai minut tämän kuitenkin varaamaan.. :) Parfyymikeräilijä kiinnitti huomioni kirjakaupan hyllyllä, mutta budjetti ei antanut myöten kirjan ostoon. Koko vaski-alueella sattuikin sitten olemaan vain yksi ainoa kirjaston kappale, johon oli jo varauksiakin. Tein tästä hankintapyynnön kirjastolle ja sain oman kappaleeni lainaan ennen pitkää. Tuoksut ovat yksi intohimoistani, joten tämä on yksi odotetuimpia kirjoja listallani.

McFarlanen En minä vaan sinä, perushömppää vaikuttaisi olevan. Kelpaa. Veera Vaahtera on kiinnostanut minua jo pitkään ja nyt sain viimeinkin aikaiseksi lainata hänen kirjansa :) Merenneidon vuosi ja Sininen välissä taivaan ja veden sijoittuvat kiinnostavuudessaan aika lailla samoihin kohtiin. Haluan lukea, mutta voi olla että palautan välissä kirjastoon ennen kuin saan luetuksi. Rainbow Rowellin Eleanor & Park on varmasti kevään hypetetyimpiä uutuuksia nuorten puolella! Viimeinkin Rowellia suomennettiin, toivottavasti saadaan lisää tasaiseen tahtiin :) Stephen Kingin Se on herätti mielenkiintoni kammottavalla kannellaan, saa nähdä päihitänkö tämän tiiliskiven kesän aikana. Tähän mennessä olen lukenut Kingiltä vain Carrien, jota ei voi hyvällä tahdollakaan tiiliskiveksi nimittää. Jospa tällaiset paksummat kirjat herralta olisivat hyytävämpiä, Carrie ei nimittäin kovin suurta vaikutusta tehnyt.

Huhhuh! Olihan siinä niitä. Montakos kirjaa sinulla on tällä hetkellä lainassa? Oletko maltillinen muutaman kirjan lainailija vai hamstraaja?

lauantai 21. toukokuuta 2016

25 Bookish Facts About Me!

Kuva maaliskuiselta sunnuntaiaamulta.
Minun on pitkään pitänyt tehdä tällainen nk. tag-postaus, jonka aiheena on kertoa itsestään 25 kirjoihin liittyvää faktaa. Tagit ovat olleet suosittuja vlogeissa jo pidempään, mutta viime aikoina olen bongannut niitä yhä enemmän myös kirjablogeissa. Hieno juttu! :) Minusta niitä on hauska lueskella muiden blogeista, ehkä innostun itsekin niitä postailemaan enemmän kesän aikana.
Muutenkin aikeissani on aktivoitua blogin suhteen kesän aikana. Olen ollut harmissani, kun blogini on ollut hiljaisena niin pitkään. Toisaalta tämä kevät on ollut minulle koulun suhteen äärimmäisen rankka, joten toivotaan leppoisampaa kesää, niin pääsen herättelemään blogia horroksesta ;)
Nyt kuitenkin faktoihin käsiksi.

1. Opin lukemaan koulussa ekaluokalla.
2. Äitini yritti opettaa minua lukemaan tavuja koulua edeltävänä kesänä veljeni vanhalla aapisella. Vähän muistan oppineeni, mutta ei ne opetussessiot aivan putkeen menneet.
3. Lempparikirjojani lapsena oli Sininen Banaani -sarjan kirjat, Jacqueline Wilsonin tuotanto, Roald Dahlin kirjat, Ann. M. Martinin The Baby-Sitters Club, Mari Lampisen (Kristina Carlson) Anni-sarja, Meg Cabotin Prinsessapäiväkirjat jne..
4. Luulin aika pitkälle alakouluikää, että aikuisille ei kirjoiteta kuin tietokirjoja. Epäilen tähän syyksi, etten tuntenut aikuisia, jotka lukisivat kirjoja. Onneksi asian oikea laita selvisi minulle ;)
5. Minulla oli useamman vuoden vaihe nuoruudessani, kun häpesin lukuharrastustani ja olin jo melkein lopettanut lukemisen, koska se ei ollut suosittu harrastus. Ammattikouluikäisenä onneksi uskalsin taas tehdä niitä juttuja mistä tykkäsin. Ihan järjetön juttu tämäkin! Eihän kukaan edes olisi tiennyt, vaikka olisin kotona istunut lukemassa kirjoja.. Joskus yläkouluikäisenä olin ihan häpeissäni, kun törmäsin yhteen luokallani olevaan poikaan kirjastossa. :/ Nykyään olen avoimesti kirjanörtti ja ylpeä siitä ;D
6. Myönnän taittavani joskus kirjaston kirjoja koirankorville, omia kirjoja en koskaan!
7. Luen useimmiten kirjojani ilman kansipapereita, sillä niiden täytyy olla priimakunnossa.
8. Luen todella vähän novelleja, runoja, tietokirjoja tai sarjakuvia.
9. Lainaan erittäin harvoin kirjojani kellekään, sillä yleensä ne tulevat takaisin minulle liian huonossa kunnossa, jos tulevat ollenkaan takaisin.
10. Tunnistan itsessäni jonkinlaisen " hyvien kirjojen säästelijän", josta pyrin pääsemään eroon. Kustantamoista putkahtelee koko ajan uusia hyviä kirjoja, joten pitäisi ihan hyvillä mielin lukea edelliset takuuhyvät pois, eikä säästellä niitä mihinkään tiettyyn hetkeen.
11. Olen pitänyt kirjahyllyjäni aiemmin aakkos- ja värijärjestyksessä. Nyt pidän niitä aika sekaisin, sillä minulla ei ole ollut jaksamista laittaa niitä mitenkään erityisesti.
12. Nautin eniten sängyssä vatsallaan lukemisesta.
13. Suosin kirjanmerkkeinä postikortteja. Varsinkin muumikortteja on joskus kiva ostaa itselleen. Ne ovat niin nättejä!
14. Olen huono jättämään kirjoja kesken, mutta olen petrannut siinä viimeisen vuoden aikana. Kamila Shamsien Jumala joka kivessä jätin kesken, vaikka olin tahkonnut siitä jo 100 sivua!
15. Kirjablogini sai alkunsa, kun liityin lukupiiriin, jonka lähes kaikilla muilla jäsenillä oli oma kirjablogi.
16. Olen lukenut vain kaksi kirjaa englanniksi ( Sara Shepard: Pretty little liars ja Veronica Roth: Allegiant).
17. Olen stressannut sitä, kun en ole lukenut kaikkia klassikoita. Viime aikoina olen hoksannut, että eihän niitä mikään pakko ole edes lukea, jollen itse halua! Elämä on liian lyhyt epämieluisien kirjojen lukemiseen vain yleissivistyksen vuoksi.
18. Olisi mahtavaa, jos ehtisin lukemaan kesän aikana 30 kirjaa.
19. Olen ihan hulluna kirja-aiheisiin instagram-tileihin.
20. Olen ostanut tänä vuonna vain neljä kirjaa!
21. Haluaisin tällä hetkellä hankkia ainakin uusimman Irvingin.. Ja ehkä pari muuta..
22. Vakoilen aina mm. bussissa mitä muut ihmiset lukevat.
23. Kirjaa lukiessa naposteltava ei ole pakollista, mutta jotain juotavaa pitää olla. Useimmiten teetä.
24. Minulla on nyt kesken Eva Weaverin Jacobin takki, joka on tosi hyvä. Silti olen lukenut sitä jo yli viikon, sillä yritän säästellä sitä :D
25. Sain juuri viestin kirjastosta, että varaukseni "Olin Isisin vanki" on saapunut. Eli laukku olalle ja sitä hakemaan!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Kiera Cass: Valinta + Arvonta!!


Kiera Cassin Valinta aloittaa America Singerista kertovan trilogian. Valinta sijoittuu tulevaisuuteen, jossa Illéaa (entinen Yhdysvallat) hallitsee kuningaspari ja ihmiset on jaettu kahdeksaan kastiin. Ensimmäiseen kastiin kuuluu tietenkin itse kuninkaalliset ja alimmassa sinnittelevät Illéan hylkiöt. Kruununprinssin vaimo eli tuleva kuningatar valitaan suuren Valinnan kautta, jossa tietynikäiset perheen tyttäret saavat ottaa osaa kilpailuun. 35 valittua nuorta naista pääsevät asumaan palatsiin ja kilpailevat prinssin huomiosta sekä opettelevat hovin tapoja. Heistä tulevan kuninkaan on määrä päättää morsiamensa. Dramaattisemman kilpailusta tekee se, että kilpailua kuvataan ja näytetään televisioissa kodeissa kautta Illéan.
Kruununprinssi Maxon on nyt siis tullut naimaikään ja Valinta järjestetään. Viidenteen kastiin kuuluva America Singer osallistuu kilpailuun perheensä sekä kuudenteen kastiin kuuluvan salaisen poikaystävänsä Aspenin painostuksesta. Käy kuitenkin niin, että America ja 34 muuta kaunista tyttöä valitaan mukaan kilpailuun. Vasten tahtoaan America lähtee palatsiin ilman pienintäkään aikomusta tehdä prinssi Maxoniin vaikutusta. Pidempi aikainen kilpailussa olo takaisi kuitenkin hänen perheelleen enemmän rahallista avustusta...

Tykkäsin! Olen kuullut tästä sarjasta jonkin verran parjausta; pinnallinen, kehno, ennalta-arvattava... Minä en moisia seikkoja huomannut, tai jos huomasin niin ei ainakaan häirinnyt tippaakaan :) Luin kirjaa aika pitkään, mutta koin sen silti melkoisen koukuttavaksi. Niin koukuttava, että sormia pöytään rummutellen odottelen jatko-osan ilmestymistä.
Kirja toi mieleeni hyvin vahvasti Nälkäpelin näiden kastiluokitusten ja kilpailun, joka näytetään tv:ssä vuoksi. Tietenkään tässä ei ollut tarkoituksena surmata muita kilpailijoita, mutta tietyt elementit muistuttivat Nälkäpeliä hyvin vahvasti. Tässä kohtaa olisin kaivannut enemmän omaperäisyyttä kirjailijalta. Omaperäistä oli kuitenkin se, että Yhdysvallat oli muuttunut monarkiaksi! Olen myös huomannut, että useimmat dystopiakirjat eivät ole edustettuna hallitsijoiden puolelta, vaan aina kapinalliset voittavat lukijan puolelleen. Tässä kirjassa asetelma on päinvastoin, ja kapinallisten hyökkäykset palatsiin tuntuvat uhkana.

En ole katsonut telkkarista ikinä tämäntyylisiä ohjelmia, jossa useampi nainen taistelee samasta miehestä kilpailun merkeissä, sillä sellainen kuulostaa minusta aivan kammottavalta. Kirjana (varsinkin romaanina) se oli kuitenkin todella viihdyttävää luettavaa! Hahmojen välille syntyi ystävyyttä, kateutta ja provosointia, josta oli jännää ja uskottavaakin lukea. Uskon, että jatko-osassa valitut tytöt yltävät vielä suurempaan sabotointiin ja tappeluun toistensa kanssa.
Valinta on mielestäni suomennettu ihan asiallisesti ja sivut kääntyilevät nopeasti. Suosittelen kirjaa niille, jotka nimenomaan tahtovat päästä irti arjesta, koulutehtävistä tai omista murheista hienoon palatsiin upeiden pukujen ja kiehtovan draaman keskelle.

3½/5

Kustantamo: Pen & Paper
Sivumäärä: 334
Suomentanut: Laura Haavisto
Kansi: Sarah Hoy

Pen & Paperin sponssaamana pääsen arpomaan nyt teille Valinta-pokkarin! Kirja on uusi ja korkkaamaton, luonnollisesti. Voit osallistua Valinnan arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen ke 4.5.2016 puolille öin saakka. Jätäthän s-postiosoitteesi kommentin yhteydessä, jotta tavoitan sinut helposti voiton osuessa kohdallesi :)

EDIT// Arvonta on päättynyt! Valinnan voitti itselleen Reta Anna Maria. Onnea! :)

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Joe Abercrombie: Vain puoliksi kuningas

Olin nyt laiska blogin suhteen ja liitin tähän instakuvani kirjan lukuhetkestä :)

Uuden Särkynyt meri -trilogian ensimmäinen kirja on tarina prinssi Yarvin taistelusta valtaistuimensa takaisin voittamisesta. Raajarikkona syntyneen Yarvin piti ryhtyä papiksi, eikä suinkaan taistella sodissa armeijan kanssa. Käy kuitenkin niin, että Yarvin isä ja veli kuolevat äkillisesti ja Yarvista tulee Gettlannin kuningas. Kauaa hänen hallitsemiskautensa ei kestä, kun hänet jo syöstään valtaistuimelta. Vaikkei Yarvi tunne itseään kuninkaaksi, hän haluaa valtansa takaisin. Yksisormisella kädellä ei kuitenkaan pidellä edes kilpeä, joten taistelu ei tule olemaan helppo. Yarvi onnistuu kokoamaan itsellensä erikoiset tukijoukot tuskaisen ja hyytävän matkan aikana. Mielenkiinnolla lukija kulkee prinssi Yarvin matkassa pitkin Särkyneen meren vesiä.

Abercrombiella on hyvä tyyli kirjoittaa! Huomaa, että hänellä (ja kääntäjällä) on sana hallussa, eikä teksti etene vain juonen voimalla. Kirjailija maalaa uskottavasti maisemat, hajut, maut, kosketukset ja hahmojen väliset keskustelut kirjan sivuille sanoiksi. Silti missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että liian konstikas kieli menisi ohi tapahtumarikkaasta kirjasta. Juuri sopivasti :)

Kirjan alku lähti reippaasti käyntiin ja koukutuin lukemaani. Usein tämän tyyppisissä kirjoissa keskitytään suurilta osin sotimiskohtauksiin, mutta koskapa Yarvin taisteleminen ei ole helppoa yhdellä kädellä, niin Abercrombien kirjassa näitä ei niin paljoa ole. Niitä toki on, mutta romaanista saa paljon muutakin irti. Tykkäsin kuitenkin siitä, että Yarvi laskelmoi, puhui taitavasti, taisteli älyllään.
Täysiä pojoja kirja ei minulta kuitenkaan saa, sillä minä haluan nähdä lukemassani kirjassa vähän enemmän valoa ja toivoa. Vain puoliksi kuningas on täynnä kylmää, harmaata, ilkeyttä, orjuutta ja vihaa kirjan mustia kansia myöten, mutta on siinä myös lojaaliutta ja ystävyyttä.
Lukiessa sain jatkuvasti mielikuvia The Vikings -telkkariohjelmasta. Olen sarjaa katsonut pari tuotantokautta, ja onhan siinä eri meininki, mutta joitain yhtäläisyyksiä tunnelmasta hoksasin. Ei varmaan ihan hatusta heitettyä ole suositella tätä Game of thronesin ystäville (en ole itse lukenut tai katsonut), mutta kirjan takakannessa on suositus itseltään George R. R. Martinilta :) Jos tästä elokuva joskus tehdään, niin menen ehdottomasti katsomaan!

Tässäpä on oiva kirjasuositus #pojatkinlukee -kamppikseen :)
3/5

Kustantamo: Jalava
Sivumäärä: 397
Suomentanut: Mika Kivimäki
Kansi: David G. Stevenson / Mike Bryan / Sisko Honkala

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pääsiäisloma!


Moi kaikki! Aloitin tällä viikolla työharjoittelun ja kylläpä tuntuu hyvältä aloittaa pääsiäisloma ekan ja jännän viikon jälkeen. Neljän päivän ajan saan nukkua pitkään, herkutella, lukea, katsoa sarjoja ja muutenkin rentoutua, jotta ensi viikolla jaksaa taas toimia ja oppia uutta! Nyt nautiskelen aamuteestäni, mutta jääkaapissa odottelee iltaa varten varattu viinipullo :)
Mahtavinta tämän työharjoittelun (Tai siis näiden työharjoitteluiden. Tämän jälkeen tulee toinen heti perään..) kannalta on, että koulu on ohi tältä kevätlukukaudelta! Enemmän aikaa siis kirjoille, kun illat ja viikonloput ei ole kyllästetty koulutehtävillä.

Nyt pääsiäisloman aikana haluan lukea loppuun Kiera Cassin Valinnan (olen lukenut n. 80 sivua, ihan mahtava!) ja Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin ensimmäisen osan (tässä olen melkein puolessa välissä, olen kieltämättä vähän pettynyt tähän mennessä). Lisäksi lainasin kirjastosta pitkästä aikaa kaikkea kivaa, kuten kuvassa vilahtavat Taina Latvalan novellikokoelma Ennen kuin kaikki muuttuu ja Laura Lehtolan Pelkääjän paikalla. Postissa saapui SSKK:n kuukauden kirja eli Kinnusen Lopotti, superjännää :) Viime aikoina lukuhermojani on kutkuttanut kovasti lukea jotain Afrikkaan sijoittuvaa.. Suosituksia??
Minulla on muuten vielä Suomalaisen kirjakaupan viime vuoden bonussetelini käyttämättä, sen aion huomenna törsätä luultavasti kauan odottamaani Elif Shafakin Valkoiseen elefanttiin. (Kovakantiset kaunokirjat ovat tämän viikonlopun -15% ;) ) Eipä siis lopu lukeminen kesken :D

Ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

tiistai 8. maaliskuuta 2016

#pojatkinlukee


Heippa kaikki! Kuulin #pojatkinlukee -somekampanjasta, jonka tarkoituksena on edistää poikien lukemista. Keksin heti, että paras (tai huonoin) mahdollinen tapa lähteä messiin, olisi blogata omasta miehestä ja hänen suhteestaan kirjoihin.

Blogin parrasvaloissa on tänään siis ensimmäistä kertaa poikaystäväni Jonni! [Hakasuluissa omia kommettejani]

Kerro itsestäsi lukijana tänään ja peruskouluikäisenä.

Kouluikäisenä minulla ei ollut intoa lukemiseen, luin vain muutamia kirjoja loppuun saakka (mm. Goosebumps). Tähän saattoi vaikuttaa se, että koulussa luettiin aina niin huonoja kirjoja! *muistelee jotain susikirjaa, enkä oikein saa kiinni mitä tarkoittaa* Aloitin kyllä kavereiden suosittelemia ja koulun äikäntunneilla luettuja kirjoja, mutta en saanut niistä mitään irti. En ajatellut, että lukeminen olisi ollut noloa, mutta ulkona kavereiden kanssa pelaaminen oli vain enemmän minulle ominaista.

Kun olin 18 vuotta, isäni suositteli minulle Michael Crichtonin Pelon ilmasto -kirjaa ja antoi sen minulle luettavaksi. Sen aihe tuntui heti mielenkiintoiselta ja olin vaikuttunut miten paljon taustatyötä kirjailija oli tehnyt teoksensa eteen. [Muistan, kun Jonni sai tuon kirjan ja alkoi lukea sitä heti. Hän istui lukemassa aivan nenä liimattuna kirjaan.]

Nykyään minulle voi tulla kuukausienkin mittaisia taukoja lukemisessa, kunnes eteen tulee taas joku hyvä kirja tai kirjasarja, jota innostun lukemaan. Kirjan pitää houkutella minua ennen sen näkemistä! [Toisin sanoen, hän ei yksinkertaisesti osaa mennä kirjastoon tai kirjakauppaan katselemaan ja valitsemaan jotain, vaan löytää luettavansa paremmin suositusten perusteella.] Inhoan myös sitä, jos kirjassa oleva ongelma ei ratkea kunnolla lopussa. Äkkiä kyhätty loppu tai avoin loppu ei ole minusta hyvä.

Lempikirjasi?

Arthur C. Clarken Garden of Rama. Löysin sen intin kirjaston ilmaishyllystä ja otin luettavakseni. Se on scifi-seikkailu, jossa on luovasti ajateltu kaikki avaruusjutut ja tuntuu uskottavalta. Pidin siitä, että avaruusoliot ja niiden väliset suhteet oli niin hyvin kirjoitettu.

Miksi suosittelet poikia lukemaan?

Suosittelen ihan kaikkia lukemaan, jos vain itsestä siltä tuntuu. Ei ole pakko, jos ei kiinnosta. Lukeminen on mukavaa ajanvietettä ja se antaa erilaista näkökulmaa asioihin. Tuntuu, että elokuvissa käytetään usein samanlaista ns. yleisnäkökulmaa kuten hyvät vastaan pahat. Kirjoissa uskalletaan haastaa nämä normit. Kirjat auttavat ymmärtämään, että oma mielipide ei olekaan aina välttämättä se oikea ja hyvä, ja vastakkaisen henkilön mielipide väärä ja paha.

Haluatko vielä sanoa jotain?

Paulo Coelho on yliarvostettu, älkää lukeko hänen kirjojaan. *tässä kohtaa pyydän Jonnia huonoista kirjoista kertomisen sijaan suosittelemaan jotain kirjoja pojille ja tottakai muillekin*
 Jos olet kiinnostunut peleistä, lue Ernest Clinen Ready player one! [Tästä pääset minun bloggaukseeni kirjasta.]
Jos pidät fantasiasta, kannattaa lukea World of Warcraft -sarjaa, joka perustuu samannimiseen tietokonepeliin.
Avaruusjutuista kiinnostuneiden kannattaa kokeilla Arthur C. Clarken Rama-sarjaa. Lisää hyvää scifi-kirjallisuutta löytää Michael Crichtonilta esim. Andromeda uhkaa.
Pokémon-faneille suosittelen Victoria Scottin kirjoittamaa kirjaa nimeltä Fire & Flood.


Jos haluat lukea lisää Mikko Toiviaisen #pojatkinlukee -kampanjasta, niin klikkaa tästä! 

torstai 25. helmikuuta 2016

Marie Kondo: KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika


Pitkästä aikaa taas kirja-arviota! Lainasin ystävältä tämän paljon kehutun (oikeastaan en tiennyt tätä teosta vainoavasta hypestä, ennen kuin itse aloin lukea sitä) KonMarin, jonka luettuani elämäni pitäisi mullistua siivouksen, tavaroiden karsimisen ja järjestämisen avulla.

Kyseessä on siis japanilaisen Marie Kondon kirjoittama kirja, jossa hän kertoo kehittelemästään menetelmästä karsia kodista turhat tavarat ja parantaa elämänlaatua siistillä kodilla. Kondon innostus järjestämiseen sai pikkutyttönä ja nyt hän saa toteuttaa unelmaansa myös työssään auttamalla asiakkaita karsimaan tavaroitaan! Kondo kertoo menetelmänsä olevan ainutlaatuinen, ja kirja alkaakin kaikkien muiden tutumpien keinojen tyrmäämisellä. Tiedättehän ne "heitä vaate pois, jos et ole käyttänyt sitä vuoteen" tai "heitä tavara pois päivässä"? Seuraava kirjan osio kertoo karsimisesta. Millaisessa järjestyksessä se tulee toteuttaa ja mitä tulee ottaa huomioon eri tavaralajien (kuten vaatteet, kirjat..) karsinnassa. Kondo neuvoo nimenomaan toteuttamaan karsimisen tavaralajeittain, eikä huone kerrallaan. Kun tavarat on karsittu, kirjassa käydään vielä läpi jäljelle jääneiden tavaroiden järjestäminen. Loogisessa järjestyksessä etenevä kirja kutkuttaa karsimaan jo ensimmäisistä sivuista lähtien.

Kirjassa oli paljon kohtia mitkä eivät olleet minua varten. Kondolla on tapana ensikäynnille asiakkaansa kotiin tullessaan polvistua lattialle ja esitellä itsensä asunnolle. Kondo myös kiittää joka työpäivänsä jälkeen käsilaukkuaan sen päivän palveluksista. Luin luvut, mutta en napannut vinkkejä omaan käyttööni. Vaikka nämä yksittäiset tekstinpätkät tuntuivat turhilta muuten hyvien neuvojen keskellä, niin minusta ne sopivat silti kirjaan. Kondo oli niin omistautunut työlleen/harrastukselleen ja koko elämän mittaiseen intohimoonsa, että kyllä tuollaiset tavallisia pulliaisia kummastuttavat jutut siihen kuuluvat. Käsi ylös, kuinka monella kirjabloggaajalla/lukutoukalla on jonkinlainen oma outo juttunsa, mitä ei-lukevat kaverit eivät voi käsittää?

KonMaria oli kokonaisuudessaan mukava ja kevyt lukea. Tämän jaksoin ottaa esille vielä väsyneenä ja lukea pidemmänkin pätkän. Kondo kertoilee myös siellä täällä tapaamistaan asiakkaista ja heidän kodeistaan. Miten hurjia määriä ihmiset ovat heittäneet pois tavaraa ja miten hulluja tavaroita he ovat hamstranneet. Yhdelläkin asiakkaalla oli 200 pakkausta vanupuikkoja, joista yhdessä oli 100 vanupuikkoa! Välillä minua ahdisti tavaramäärä, jonka ihmiset olivat heittäneet pois. Miten sitä tavaraa olikin saattanut kertyä niin paljon, ja vielä sellaista mitä ei tarvitse! Kirjassa puhutaan vain tavaroiden pois heittämisestä, joka kuulosti omaan korvaani todella karmealta ympäristön kannalta. Ilmeisesti Japanissa on kuitenkin hyvä kierrätyssysteemi, jota noudatetaan tunnollisesti. Siltikään en huomannut mainintaa kirpputoreista. Ne toki kulkevat kierrätyksen kanssa hyvin lähekkäin, mutta onhan se nyt eri asia myydä esimerkiksi kirjat kuin heittää ne paperinkeräykseen.

Suoritin oman karsintani ja järjestelyn, kun olin kirjan loppupuolella. Kerään tavaroita muutaman kerran vuodessa kirpputorille myyntiin, joten ajattelin suuren osan tavaroistani olevan mieluisia minulle. Kun loppujen lopuksi tyhjensin vaatekaappini sängylle ja tarkastelin jokaista vaatetta käsissäni, niin huomasin miten paljon loppujen lopuksi minulla oli vaatteita, joista halusin luopua. Olin pitänyt vaatteista kovasti muutama vuosi sitten, mutta en ollut tajunnut elämäni ja makuni muuttuneen niin, etteivät vaatteet enää olleet osa minua! Tuntui hyvältä ja rauhoittavalta päästää vihdoin ne 18-vuotiaan Annin vaatteet pois kaapistani.

Kirja sai minut miettimään omia ostotottumuksiani ja jatkossa aion harkita tarkkaan ostopäätöstä. Kirjoja saa kirjastosta, kaikkia ei tarvitse omistaa. Kirjamakunikin muuttuu koko ajan, ja nyt poistin hyllystäni kirjoja joihin en tuntenut enää vetoa.
KonMarissa on mielestäni hyvä pointti; tavarat ovat vain tavaroita, mutta omistamiaan tavaroita tulisi siis arvostaa. Eli niitä tulisi myös ollakin vain sen verran, että ne tuottavat iloa. Se, että tavara tekee omistajansa iloiseksi, on KonMarin yksi tärkeä sanoma. Tavaroidemme on kuitenkin tarkoitus helpottaa elämäämme, ei saada meitä ahdistumaan tavaravuoremme keskellä. Ylipäätään on aika tragikoomista, että tällainen kirja on pitänyt kirjoittaa!  Kirja ei ehkä kirjaimellisesti mullistanut elämääni, mutta se lämmitti sydäntäni ja sain tästä paljon inspiraatiota.

4/5

P.S. Kirjassa ohjeistetaan myös taittelemaan sukat sen sijaan, että rullaisi ne varsista yhteen. Kokeilin tätä erilaista sukkalaatikkoa ja jukra! Viikon kokemuksen perusteella voin sanoa, että se on ihan huippu! Suosittelen kokeilemaan edes sitä, vaikkei KonMari muuten nappaisi :D

Sivumäärä: 214
Suomentanut (englannin kielestä): Päivi Rekiaro
Kustantanut: Bazar
Kansi. Satu Kontinen

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

25.-31.1. luetaan!

Karmaiseva kuva, mutta unohdin kokonaan kirjojen kuvaamisen valoisaan aikaan!
Luin tänään Kirsin blogista, että hän aikoo maratoonata kirjojen kanssa koko ensi viikon. Ajatus viikon mittaisesta lukemisen juhlasta inspiroi minut ilmottautumaan mukaan. Kirsin postauksesta käy ilmi, ettei maratonin ole välttämättä tarkoitus olla yöunien kustannuksella tai hikikarpalot otsalla suoritettu. Hän itse toteaa kyseessä olevan ennemminkin keino tietoisesti kasvattaa päivittäistä lukuhetkeä, mutta sehän ei estä meitä silti kutsumasta itseämme maratoonareiksi ;) Minulle tällainen järjestely sopii paremminkin kuin hyvin, joten mukana ollaan! Ensi viikolla joudun valitettavasti palauttamaan useamman koulutehtävän, mutta pyrin pyhittämään illat romaaneille. Yllä olevasta kuvasta näet minun ensi viikon TBR-pinon. Kinsella jäi kesken joululomalta, joten siitä aloitetaan. Keskiviikkona minulla on lukupiiri Wassmon Lasi maitoa, kiitos -kirjasta, joten siitä jatketaan. Varjojen huone päättää Varistyttö-trilogian ja haluaisin kirjan jo pois hyllystäni roikkumasta (en ollut toisen osan fani...). Ja Gardellin trilogian ensimmäisen osan valitsin sillä perusteella, että arvelen Katrin paukuttavan minua pian kyseisellä kirjalla päähän, jos vielä lykkään sen lukemista.

Ensi viikosta tuskin tulee helppo kirjojen teemojen puolesta (Lasi maitoa, kiitos olen itseasiassa jättänyt joskus nuorempana kesken, kun oli liian rajua tekstiä), mutta yritetään pitää hauskaa! Lähdetkö minun ja Kirsin kanssa maratonille? :)

lauantai 9. tammikuuta 2016

Blogi löytyy nyt Twitteristä!


Kaikenlaista sitä tuleekin ihmisen kokeiltua! :) Käyttäjätunnuksena toimii @ajatuksia_anni. Sormet vapisten ja sydän tykyttäen sitten kokeilenkin varmaan loppuyön, mitä kaikkea tältä sivulta löytyykään :D Joitakin tuttuja bloggaajakasvoja löytyikin twitterin suosituksista, joiden seuraa-nappia ehdin jo näpäytellä. Ehkä ennen vappua opin itsekin käyttämään tätä...

Löytyykö sinulta twitter-tiliä? :)

torstai 7. tammikuuta 2016

Alkaneen vuoden ajatuksia


Aluksi ajattelin, etten tahdo tehdä mitään postausta alkavasta vuodesta, mutta viime yönä unta odotellessa iski inspiraatio sellaisesta postauksesta. Joten tässä sitä nyt olisi; omia toiveita ja ajatuksia vuodelle 2016! Kuvituksena löytyy uutukaisia kirjoja, jotka on tosin ostettu ennen uuden vuoden lupauksen tekemistä ;)

Haluan lukea tänä vuonna...

♥ ... laadukkaita naiskirjailijoiden teoksia. Tutuista haluaisin valikoida mm. Alice Munroa, Carol Shieldsia.

♥ ... erilaisia rakkaustarinoita. Ne voivat olla erilaisista kulttureista tulevien, samaa sukupuolta olevien, historiallisia, ennalta arvattavia tai surullisiakin.

♥ ... jotain mitä itse haluan lukea. Lähden monesti nk. blogihypeen mukaan, ja alan lukea kirjoja joista en alunperin ole ollut laisinkaan kiinnostunut. On siinä puolensakin, ilman kehuvia bloggauksia olisin tuskin tullut lukeneeksi Rauhalan Taivaslaulua, mikä oli ihan huippuhyvä. Sanotaanko näin, että lisäilen vähän kriittisemmin muiden hehkuttamia kirjoja omalle lukulistalleni. Arvostan kyllä saamiani lukuvinkkejä, mutta kun hyllyt pursuavat jo valmiiksi hyvää luettavaa, haluan miettiä kaksi kertaa olisiko esimerkiksi Finlandia-voittaja Oneiron kuitenkaan minua sävähdyttävä, vaikka moniin se on vaikuttanut.

♥ ... ainakin yhden klassikon.

♥ ... vähintään 70 kirjaa. Goodreads-haaste on jälleen täällä.

Kevät tulee olemaan opiskelujen kannalta taas aika tiukka, joten en uskalla luvata kovin aktiivista blogielämää, mutta mukana ollaan edelleen :)