perjantai 8. heinäkuuta 2016

Miksi Pieni kirjapuoti Pariisissa jäi kesken?


Eilen, istuessani bussissa, päätin, että nyt turhauduin tähän Georgen uutuuskirjaan viimeisen kerran. Laitoin kirjan kannet kiinni ja kirjan laukkuuni. Ajattelin kuitenkin, että haluan vielä pohdiskella blogissani miksi kyseinen kirja jäi kesken.

Pari viikkoa sitten aloitin Nina Georgen kirjoittaman kirjan nimeltä Pieni kirjapuoti Pariisissa. Kirja kertoo pariisilaisesta Jean Perdusta, joka omistaa pienen kirjakauppalaivan, jota myös kaunokirjallisuusapteekiksi nimitetään. Perdu osaa valita jokaiselle asiakkaalle tämän sen hetkiseen tunne-elämään sopivan kirjan. Eronnut Perdu on ollut yksin pitkään, asiat ovat jääneet kesken menneisyydessä. Vuosikausia avaamattomana lojunut kirje tulee viimein avatuksi ja kelluva kaunokirjallisuusapteekki lähtee Perdu matkassaan kulkemaan kohti seikkailua.

Miten ihanalta kirjan sisältö kuulostaakaan! Pariisi, kirjoja ja romantiikkaa! Georgen kirja oli yksi odotetuimpia kirjoja kevään uutuuksista ja pitkään odotettu. Pidin kovasti pari vuotta sitten ilmestyneestä Tuulisen saaren kirjakauppiaasta, ja odotin tältä jotain samankaltaista.  Nyt vain totean, että luojan kiitos tyydyin varaamaan kirjan, enkä tuhlannut vähiä rahojani tähän! Ehkä loppujen lopuksi aloin lukea tätä kuitenkin pienellä varauksella, sillä olin törmännyt muutamaan negatiivissävytteiseen blogiarvioon ja jopa kesken jättäneitä oli.

Pieni kirjapuoti Pariisissa oli aivan uskomattoman tylsä. Vaikka kuinka sivuilla vilahteli kirjailijoiden ja kirjojen nimiä, en saanut mielenkiintoani pysymään yllä. Jean Perdukin tuntui lähinnä säälittävältä keski-ikäiseltä mieheltä kuin jätetyltä romantikolta, Tarina ei vain jaksanut innostaa. Matka vesillä tuntui täysin merkityksettömältä. Välillä kirjassa oli otteita Perdun entisen rakkaan Manonin matkapäiväkirjasta, jotka saivat minut täysin unen partaalle. Luin kirjaa puoleen väliin saakka, ja vieläkään en pitänyt Manonia tärkeänä henkilönä, saati sitten hänen päiväkirjamerkintöjään.

Harmittaa ihan vietävästi, etten pitänyt tästä kirjasta, koska odotin tämän julkaisua niin paljon. Viikko sitten suunnittelin, että luen tämän väkisin loppuun työmatkojen kuluksi. Eilen tosiaan huomasin, että paljon mieluummin tuijotan bussissa ikkunasta ulos, edessä olevan ihmisen päätä, selailen puhelinta tai nukun kuin luen tätä. Olen myös pahoillani, että käytin tähän niin paljon arvokasta lukuaikaa. Kaksi viikkoa ja silti kesken. Alusta asti minulla oli tunne, etten pidä tästä, mutta silti kahlasin 150 sivua. Seuraavan huonon kirjan kohdalla en taatusti tuskaile näin pitkään.

Toimikoon tämä kuitenkin nyt muistutuksena itselleni, miksi joskus on hyvä jättää kirja kesken.

Jätätkö usein kirjoja kesken? Minkä viimeksi?

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Vuoden 2016 tähän asti parhaat luetut


Jo puolet on ehtinyt kulua tästäkin ainutlaatuisesta vuodesta :) Koska olen unohtanut kuukausikoosteiden kirjoittamisen (lue: laiska kuin mikä), halusin nyt tämän postauksen muodossa nyt muistella taakse jääneitä kuukausia ja ennen kaikkea luettuja! Goodreads kertoo, että olen lukenut tänä vuonna tähän mennessä 25 kirjaa. Tavoitteekseni olen asettanut 70, joten laahaan tavoitteesta 9 kirjaa jäljessä. Aika siis kiriä tavoite takaisin aikatauluunsa :)

Lukemistani kirjoista kaksi on ollut runokirjoja (onpas epätyypillistä minua) ja kahdeksan sarjakuvia (vielä kummallisempaa minua). Sarjakuvien suuren määrän selittää kylläkin se, että niistä kuusi on Kirjaston kissoja. Rakastan Kirjaston kissoja! Suosikkisarjikseni mitä olen koskaan lukenut.Varsinainen romaanien lukumäärä onkin siis enää 15. Niistä haluan mainita neljä helmeä. (Kaikki kirjat näet muuten listattuna Goodreads-profiilistani. Linkki siihen on sivupalkissa. )

1. Rainbow Rowell: Eleanor & Park ♥♥♥ Hyvin tiivistetysti totean, että tämä kertoo teinien ensirakkaudesta 80-luvulla. Virkistävä ja raikas tarina ilman 2010-luvun älypuhelimia. Tätä oli todella ihana lukea, tunsin itseni hyvin onnelliseksi koko ajan. Lukekaa ihmeessä! ♥

2. Eva Weaver: Jacobin takki. Toisen maailmansodan ajassa, Varsovan getossa, juutalaispoika Mika saa isoisänsä vanhan takin, jonka kautta hän löytää kokoelman upeita käsinukkeja. Aluksi nukketeatteri on viihdykettä geton lapsille, mutta Mika päätyy pitämään esityksiään myös natsikapakkaan. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että luen erilaista holokaustitarinaa. En olisi välttämättä edes uskonut, että päätyisin pitämään tästä näin paljon. Mutta onneksi tartuin ja luin! Tämä kirja antaa ♥

3. Sophie Kinsella: Kadonnut: Audrey. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän Audreyn elämä on kotona tummien aurinkolasien takana koulun, ystävien ja harrastusten ulottumattomissa. Audrey kohtaa kuitenkin kotonaan isoveljensä Frankin ystävän Linuksen, joka haluaa nähdä tytön aurinkolasien taakse. Tämä oli hauska, viihdyttävä, mutta samalla realistinen ja uskottava kertomus. Tämä olisi varmasti ollut minulle jonkinlainen sielukirja yläasteikäisenä. Aivan ykköskirja luettavaksi lämpimänä kesäpäivänä parvekkeella tai rannalla.

4. Marie Kondo: Konmari – Siivouksen elämän mullistava taika. Tämä kirja jakaa mielipiteet, mutta yhä nelisen kuukautta lukemisen jälkeen olen sitä mieltä, että kirja vaikutti voimakkaasti omaan suhtautumiseeni tavaraan ja ennen kaikkea ostokäyttäytymiseeni. Myönnän, että eilisen palkkapäivän kunniaksi pyörin tänään kaupungilla ostamassa kosmetiikkaa ja kaikenlaisia sisustustekstiilejä, mutta mikään ei ollut heräteostos, vaan kauan haaveiltuja ja harkittuja. Kirjasta kiinnostuneille laitan tähän linkin postaukseeni.

Montako kirjaa sinä olet lukenut tänä vuonna? Osaatko antaa oman top 4:si?