sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Konmaritin kirjani; miten ja miksi?


Bloggasin alkuvuodestani lukemastani kirjasta; Konmarista. (Kannattaa lukea ensin ko. bloggaus ennen tätä, jos Konmari ei ole tuttu.) Koko Konmari-metodi imaisi minut mukaansa ja olen karsinut ja siivonnut kotia aivan urakalla. Kirjoja lähti pois vaikka kuinka paljon, en jaksanut edes laskea, mutta varmasti yli 150 kirjaa lähti uusiin koteihin.

Viime aikoina olen taas pohdiskellut omaa kirjamakuani ja sitä miksi olen jumittanut yli kuukauden samassa romaanissa. Päätin vielä kerran käydä hyllyni läpi. Olisiko siellä kirjoja, joiden lukemisesta en vain innostu? Onko luetuissa sellaisia, jotka voisin jo jättää taakseni? Mitä tunteita kirjani minussa herättävät? Painostavatko iloa tuottamattomat kirjat koko hyllyni tunnelmaa ja saavat lukemiseni jumittamaan? Mietteeni päästivät minut tänään tuumasta toimeen ja kävin kaikki kirjani läpi yksitellen. Hyllyni kevenivät reilut viisikymmentä kirjaa (joista kuvassa vain osa), mutta miten kaikki tapahtui? Kokosin alle muutaman vinkin omista kokemuksistani Konmari-menetelmän tueksi.

1. Älä säilytä kirjoja, jotka luet sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Sellaista päivää ei välttämättä tule. Minulla oli hyllyssäni pitkään Tuntematon sotilas. Vuosien odottelusta huolimatta, en kokenut sitä hetkeä, kun kirjan olisin oikeasti halunnut lukea. Ehkä ennemminkin halusin vain lukea sen, jotta saisin jonkin merkin vedettyä seinään.

2. Ja sama toisinpäin: Säilytä ne kirjat, jotka haluaisit suurella palolla lukea nyt ja heti. Maalaisjärjellä tietysti jokainen tajuaa, ettei aina ole fiilis dekkarille tai klassikolle. Eli, vaikka et tällä hetkellä jaksaisi lukea Mäkeä, Larssonia tai Christietä, niin ei kannata heivata kaikkia dekkareita pois. Kuulostele siis yksittäisiä kirjoja, älä keskity genreen.

3. Saako kirjan kirjastosta? Jos jokin kirja on pois pistämisen tai pitämisen rajamailla, katso löytyykö se kirjastostasi. Mikäli löytyy, kirjan voi laittaa kiertoon kevyin mielin. Saat sen lainaan vielä, jos iskeekin katumus. Ja tuskin katumus iskee. Olen karsinut viime vuosina useita pinoja ja kassillisia kirjoja ja yhtäkään en ole jäänyt kaipaamaan.

4. Luetuista kirjoista kannattaa pohtia, millainen lukukokemus oli. Aiotko lukea kirjan joskus uudelleen? Muistuuko kirjan katselusta mieleen positiivisia tuntemuksia? Vaikka kirja olisikin ollut vuosia sitten lempikirjasi, kaikki kirjat tulee käydä läpi. Minä olen aina pitänyt itseäni Anna-Leena Härkösen fanina, mutta tänään hoksasin, että enää ei iske. Nokkelat kolumnit ja konstailettomat romaanit ilahduttivat ennen, mutta tänäpäivänä ne eivät tunnu minun kirjoiltani. Aikansa siis kutakin.

5. Hyväksy, että lukumakusi muuttuu ja kehittyy. Sitähän muuttuu ihmisenä itsekin koko ajan! Samojen kirjojenkaan ei tarvitse kulkea matkassasi ikuisuuksiin.

6. Älä säilytä kirjoja velvollisuudesta tai pakotteesta. Lahjakirjoista voi päästää irti aivan hyvällä omallatunnolla. Itse en ainakaan kierrä sukulaisten ja ystävien kirjahyllyjä katsomassa ajatuksella, onko vuosia sitten antamani kirja vielä tallella.

Miksi tällainen kirjojen "marittaminen" sitten olisi hyvä tehdä? No, saat ainakin lisätilaa, huomaat arvostavasi enemmän niitä jäljelle jääviä kirjoja ja jatkossa ostopäätöstä pohtii paljon tarkemmin. Karsimisen myötä tajusin vasta oikeasti omistamieni kirjojen määrän, ja en olekaan ostanut tänä vuonna kuin aivan muutaman kirjan. Kirjastot toimivat niin hyvin, että sieltä kyllä kelpaa lainata. Tietenkin erityistapaukset sitä haluaa omaan hyllyyn ja kaikkein rakkaimmat aarteet tuleekin pitää hyllyssä. Mutta sanoisin, että kirjojen karsimisen jälkeen harvemmin tulee enää kierreltyä alepöytiä ajatuksella "jos joku kiva nyt olisi".

Toivon entisten lempikirjojen ja minun tbr-listaltani karsiutuneiden kirjojen ilahduttavan nyt muita ihmisiä. Osa karsimistani kirjoista meni kirppiskassiin, osan vien kirjaston vaihtohyllyyn.