sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kirjojen ostamisesta ja omistamisesta

Kuvassa saamani #coloredbooks -haaste instagramissa @anniivu

Heips! Havahduin hiljattain siihen tilanteeseen, etten edes muista milloin olen viimeksi ostanut kirjan. Ei ole montaa vuotta aikaa, kun oikeasti ostelin kirjoja jatkuvasti ja yritin mahduttaa niitä pienen kaksiomme kirjahyllyihin. Ja kun hyllyt loppuivat kesken, täyttyivät lipaston laatikot ja lattialle kertyi komeat pinot. Kiertelin kirpputoreja, tilasin netistä ja hemmottelin itseäni käynnillä Akateemiseen kirjakauppaan. Enkä väitäkään, että aiemmassa käyttäytymisessäni olisi ollut mitään pahaa. Ken kokee suurta tyydytystä kirjojen hankkimisesta ja niiden omistamisesta sekä lukemisesta, saa aivan vapaasti näin tehdä. Toihan se minullekin ennen paljon iloa. Tai lukeminen tuo toki edelleen.

Luulen, että suurin käännös ajattelutapaani tuli luettuani Konmarin, josta olen viime vuonna blogannut pariin kertaan. Koska olin juuri karsinut lukemattomia määriä kirjoja kirjaston vaihtohyllyyn sekä myyntiin kirpputorille, tuntui todella tuhlaavaiselta ajatukselta ostaa tilalle uusia kirjoja. Lisäksi olin ison osan vuotta 2016 lukujumissa, joten mitä varten olisin uusia kirjoja edes hankkinut? Kovan karsimisen tehtyäni minua ei huvittanut yhtään kerätä uudestaan valtavaa kirjamäärää hyllyihini pölyä keräämään. Lopetin siis osittain huomaamattani kirjojen haalimisen. Olisi kuitenkin hölmöä minulta väittää, että en tulisi edelleen iloiseksi kirjoista ja muista tavaroistani. Kirjani, kosmetiikkapöytäni sekä muumimukini ovat minulle tärkeitä ja ilahdun saadessani käyttää niitä. Ehkä en vain tarvitse niitä kirjoja ihan niin montaa ;)
Nyt ajattelin vähän kirjoittaa siitä, miltä on tuntunut elää pienemmän kirjamäärän kanssa ja mitä hyvää se on elämääni tuonut.

1. Tiedän mitä omistan ja tiedän suunnilleen missä mikäkin kirja on. Minulla on makuuhuoneessamme kaksi Ikean lokerohyllykköä, joissa säilytin ennen kahdessa rivissä kirjoja. Miten voisinkaan tietää mitä kirjoja omistan, kun iso osa on toisten takana piilossa? Nyt kirjastostani ei löydy "unohdettuja kirjoja".

2. Kirjasto. Oi ihana kirjasto. Miten sieltä saakaan luettavakseen kirjan kuin kirjan! Jos kirjastolla ei ole haluamaani kirjaa, voin pyytää heitä hankkimaan sen. Nykyään kirjoja voi varata veloituksetta ja kaikilla on tasavertainen mahdollisuus himottuihin uutuuskirjoihin. Ja jos satunkin lainaamaan kirjastosta huonon tai keskinkertaisen kirjan, voin vain kiikuttaa sen sinne takaisin. Kirja ei jää minun hyllyyni murheekseni. Ja mikäli kirja on todella hyvä, enkä omista sitä, voin tietenkin lainata sen myöhemmin uudelleen niin halutessani.

3. Olen kokenut, että omistamiseen liittyy melkoinen taakka. Muistaakseni Marie Kondo puhuu tästä Konmari-kirjassaan. Pienemmällä kirjamäärällä suorittamisen paineet lukemisesta, stressi sekä velvollisuuden tunne ovat vähentyneet. Harrastaminen tuntuu taas vapaalta :)

4. Oman hyllyn lukemattomat tuntuu nyt realistiselta määrältä, jonka voisin saada luetuksi. En tiedä mitä järkeä on omistaa sellaista määrää lukemattomia kirjoja, että ajatus niiden kaikkien lukemisesta naurattaa omassa epätodennäköisyydessään.

5. Kaikki kirjani ovat tällä hetkellä rakkaudella valittuja ja lukemisen ilo välittyy minulle omasta kirjastostani. ♥